Uralin vuorten mahtavuus yllättää ensi kertaa täällä matkailevan. Voi näitä jylhiä vuorenhuippuja.
Uralin ylängölle rakennettu kaupunki kerrostaloineen. Meren pinnasta mitaten se on monen metrin korkeudessa.
Kaikkein korkeimmalle vuorelle täällä päin on rakennettu mäkikin talviurheiluja varten. Se kilpailee tasapäisesti Lahden hyppyrimäen, Jyväskylän Laajavuoren, tai Kuopion Puijon kanssa. Se on paljon petäjän latvoja korkeampi, mutta tuo valkea sen huipulla ei kuitenkaan ole lunta.
Uralin vuorten laelle on pystytetty maantieteellinen muistomerkki Asian ja Euroopan rajan osoittamiseksi. Sinne huipulle voi kiivetä varsin kätevästi taksilla; sijaitsee Ekaterinburg-Perm valtatien varressa. Täällä voi seista yksi jalka yhdellä ja toinen jalka toisella mantereella. Jotensakin vain seisoessa tuntuu kuin kovin suurta eroa ei olisi ...
Ural Euroopan ja Aasian rajana on itse asiassa venäläis-ruotsalainen huijaus, jonka Suuren Pohjan sodan jälkeen Uralilla sotavankina vuosikymmenen viettänyt Philip Johan Stralenberg esitti ensimmäisenä tässä Tukholmassa 1730 julkaisemassaan kirjassa Das Nord und Ostliche Theil von Europa und Asia. Mukava kirja sinänsä, 400 sivua kaikenlaisia eriskummaisia juttuja Venäjästä, jos joku haluaa maantieteen kulttuurihistoriaan tutustua. On Uralilla siellä täällä pohjoisemmassa ihan oikeitakin vuoria, toista kilometriä korkeitakin, mutta ei mitään 5 km korkeaa selvää seinämää 2500 km matkan. Silloin 1730 kyse oli paremminkin siitä, että Länsi-Euroopassa yleistyi 1600-luvulla tapa esittää Euroopan itärajana katolisuuden ja protestantismin itäraja, eli Itävallan, Puolan ja Ruotsin valtakuntien itärajat Turkin, Tataarien ja Venäjän islamilais-ortodoksisia imperiumeja vastaan. Stralenberg venäläisine kavereineen siirsi Euroopan itärajan kauemmas itään, ja samalla Pietari I:n kovalla kädellä eurooppalaistaman Venäjän Aasiasta Eurooppaan. Siperiasta tuli samalla Venäjän aasialainen siirtomaa, eli se nousi siirtomaaimperiumien joukkoon, sellaisten kuin Iso-Britannia, sen ajan mahtavin valtio. Pietari I jätti arvonimen tsaari syrjään, ja alkoi kutsua itseään latinaksi imperaattoriksi. Kun Uralin vuoriston kokoa ei kovin moni käynyt aikoinaan tarkastamassa ja Stralenbergille vastaan väittämässä, niin mantereiden raja jäi sitten totuudeksi lasten koulukirjoihin kaikkialle maailmaan. Hyvin mielenkiintoinen operaatio.
Historian ihmeellisyyksiä junassa miettien, maukasta ja ravitsevaa ateriaa syöden: lusikan varrella leikattua juustoa ja teemukista konjakkia. Uralin kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti