Moskovan vierailu meni aika läskiksi. Sikäläinen ohjelma peruuntui, "henkilökohtaisista syistä", mitä sitten lienee ollutkaan. Venäjä on saarivaltio, jossa ei oteta vieraita välttämättä vakavasti. No, sitten oltiin siellä turisteina pari päivää. Katseltiin suurvallan monumenttejä.
Aloitettiin Kristuksen ylösnousemuksen kirkosta. Se on iso, vaikkei maailman isoin. Stalin purki sen 1930-luvulla, ja aikoi rakentaa siihen maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, New Yorkin Empire State Buildingia korkeamman. Se valmistui 1931 ja oli silloin maailman korkein rakennus. Stalinilta loppui kuitenkin rahat kesken, kohta alkoi sotakin, ja tuloksena oli vain iso kuoppa. Hrustsev teki sitten myöhemmin kuoppaan yleisen uima-altaan. Kirkko on nyt rakennettu uudestaan vanhojen piirustusten mukaisesti ja kupolit kullattu. Minua ei laskettu sisään, koska olin syntisesti shortseissa. Naisten on käytettävä pitkää hametta ja huivia.
Etualalla on jokin pienempi kirkko, ja taustalla yksi niistä rakennuksista, joita suomalaiset sanoo Stalinin hampaiksi. Eli yksi hänen rakennuttamistaan pilvenpiirtäjistä. Venäläiset ei kuitenkaan tunne tätä hampaan metaforaa. En tiedä kuka sen on keksinyt.
Presidentin työpaikka Moskovan Kremlissä Кремль eli linnoituksessa. Moskovalaisille olisi helpompaa, jos Medvedev asuisikin siellä, mutta ei. Hän asuu kaupungin ulkopuolella, kuten pääministeri Putinkin, ja ajaa aamuin illoin mustassa autosaattueessa kaupungin halki. Se aiheuttaa liikennetukoksia, koska hänen käyttämänsä kadut tyhjennetään totaalisesti hyvissä ajoin ennen hänen tuloaan.
Tämä on koko Moskovan ja ehkä koko maailman ihmeellisin rakennus. Siirtäisin sen mielelläni takapihalleni grillimökiksi. Riittäisi naapureilla ihmettelemistä. Voisi päästä sanomalehteenkin. Sen voisi myös syödä, jos se olisi sokerista, niin kuin se näyttää olevan. Pyhän Vasilin katedraali Собор Василия Блаженного eli Pokrovan Jumalanäidin kirkko Храм Покрова Божией Матери 1500-luvulta, Iivana Julman rakennuttama. Stalinkin jätti sen pystyyn.
Kremlin muuria. Punaisine tiileineen ja vihreine kuusineen se on ihan nätti.
Sama paikka hailakammin valotettuna. Väkeä siellä on aina, yksi keskeisimpiä Venäjän turistikohteita.
Vielä yksi Stalinin hammas, ulkoministeriön talo. Ainoa Moskovan keskeisistä rakennuksista, jonka ulkoseiniä ei ole koskaan puhdistettu. Moskovan kaupunki on pyytänyt lupaa tehdä sen, ja ilmeisesti maksaisi koko operaation, mutta ulkoministeriö on sanonut yksiselitteisen tylysti: "Ei". Eivät pääse vakoojat lähelle ikkunoista sisään tirkistelemään. Rakennuksessa on vielä kaikki Neuvostoliiton symbolit. Sen luona ei juuri huomaa että Neuvostoliitto romahti kaksi vuosikymmentä sitten. Eikä sitä aina huomaa Venäjällä muuallakaan. Menneisyys elää.
Moskova on vähän mahtipontinen paikka. Pidän enemmän Ekaterinburgista. Pietarikin menettelee. Ja Siperian kaupungit on mukavia nekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti