Trans-Siperian junassa, toisen luokan vaunussa, yläpedillä. Tuntematon hiljainen nainen nukkuu vieressä, käytävän toisella puolella toki.
Altain vuoria, pohjoisreunaa, illalla.
Baikal. Eteläpäässä oli vielä ahtojäitä, edempänä jo sulaa. Täälläkin on lehti vasta tulossa puuhun. Vesi on kylmää, tiedän sen, mutta jätän tällä kertaa sen kokeilematta. Tiedän jo hyvin mitä Baikal on: vettä vain, isossa kuopassa. Kirkasta ja puhdasta tosin.
Vastaranta näyttäisi olevan kilometrin päässä, mutta on sinne ainakin 10 km. Siellä on vain korkeampi töyräs kuin meidän järvissä. Savon järviin tottuneelta menee perspektiivi sekaisin.
1 kommentti:
Hienoa, kun jaat meidän kanssa kokemuksia tällaisella upeasti kuvitetulla matkakertomuksella! Enpä ole koskaan miettinyt sitäkään, mistä raparperi on kotoisin, liekö se liian tavallinen...
Lähetä kommentti