Mongolia, niin kuin koko muukin maailma, muuttuu koko ajan. Sukupolvien puvustossa se näkyy, muun muassa.
Varsin sofistikoituneesti ja siististi pukeutuneet naiset, ja pääosin kohtalaisen räjähtäneen näköiset miehet maasta kuitenkin pääosin jäävät mieleen. Siitä kun viimeksi olen täällä ollut, niin naisnäköala on taitanut muuttua selvimmin. Ne on nykyään selvästi paremmin vaatetettuja. Miehet ei juuri välitä ulkonäöstään.
Mongolit on laamalaisbuddhalaisia. Tiibetistä viimeisin buddhalaisuuden aalto tuli. Vaikken laamalainen olekaan, niin kävin kuitenkin kierroksen myllyjen kanssa temppelin ympäri. Se on aika urakka, niitä on kymmeniä; kolmella sivustalla jokaisella pitkät rivit. Kädessään huomaa niitä pyörittäneensä.
On ruokakauppoja, joissa myydään pusseissa puolukan lehtiä, heinää ja jäkälää. Jäkälän ainakin tunsin varmasti.
Ja on tavarataloja, joissa myydään niitä sofistikoituneiden naisten tarvitsemia tavaroita.
Jos joku Mongoliaan haluaa mennä, niin ravintolaa jonka katolla lukee "Mongolian barbeque" voin suositella. Pääasiassahan he syövät lihaa, aina ja kaikkialla, kaikissa muodoissa, mutta näistä saa myös kalaa, kananmunia ja toofua, vihannesten lisäksi. Kokki paistaa annoksen kaikkien näkyvillä isolla pannulla kahden miekan tapaisen paistinlastan avulla. Kansanravintoloita; näissä näkee kaikenlaista väkeä. Ja hyvää.
Pohjois-Mongoliassa oli leppeämpi ilmasto kuin keskellä. Tuomikin siellä kukki jo toukokuun lopussa.
Jäähyväiset Mongolialle taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti