Mökillä oli rannassa jo niin paljon sulaa, että Miina pääsi juomaan järvestä. Puhdasta ja kylmää se vesi on; siitä join itsekin, en kehdannut avata kaivoa ja lähteä veivaamaan vettä sieltä
Tämän kevään ensimmäisen sinivuokkokukankin otin. Lumi oikeastaan vasta nyt pääsiäisen helteillä hävisi maasta, ei siellä vielä muuta noussutta näkynyt.
Muuten olin polttopuuhommissa. Raahasin syksyllä lumen alle jääneitä runkoja pinoon, pätkin niitä jo jonkin verran ja naisväki pilkkoi. Tytärkin opetteli kirvestä käyttämään, ei nuorempana ole suostunut. Mutta sitä tehdessä ollaan kaikki näköjään oltu niin väsyneitä, ettei siitä hommasta ole kuvaa. Lihakset kipeinä kaikilla. Käveltiin me toki metissäkin, ja istuksittiin auringossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ei vain mejän koira osannu juoda järvestä :)
Sen oppii kun jano oikein tulee. Isohan se järvi on mukiksi kun ensi kerran sen tapaa.
Lähetä kommentti