tiistai 9. maaliskuuta 2010

Valoa hangelle

Työelämä meinaa taas viedä viikot ja viikonloput. Pitää vähän päästä karkuun tällaisille valkeille teille. Tykkään ajaa näitä, aamuauringossa, niin kauan kuin tätä pintaa vielä on. 
Vaikka oikein paksu lumi ja kova pakkanen ei Miinalle herkkua olekaan, niin tällainen pienen pakkasen aurinkoinen lumi taitaa kuitenkin olla mukavampaa kuin heinäkuun kuumuus. Lumi pitää virkeänä. 




On Miina aika iso. Alkaa itse sen koon jo unohtaa. Mutta kävin sukulaistalossa, missä pieni poika tuli yllättäen kulman takaa Miinaa vastaan. Niiden naamat oli samalla korkeudella. Poika kirkaisi ja juoksi huutaen vähän aikaa ympäri taloa. Vietti sen jälkeen sen tunnin, minkä siellä puhelin, tiiviisti Miinan vieressä silitellen ja taputellen. 

Kuusikoissakin alkaa näin maaliskuussa olla jo valoa. Kävellen siellä ei pääse eteenpäin oikein ollenkaan. Lunta on polveen asti. Se on taannoisen suojan takia nyt puolikovaa. Siihen ei voi astua, vaan saapas pysyy kovan lumen pinnalla kunnes mies nostaa koko painonsa sille jalalle, jolloin lumi antaa periksi ja mies putoaa taas alas. Leveät sukset sinne tarvitsisi, tai lumikengät. Jalan ei pääse eteenpäin. Mutta nättejä paikkoja ovat auringossa.

5 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Et ole ajatellut lumikenkiä hommata?

RH kirjoitti...

Meilläkin hanki kantaa koiran, mutta ei ihmistä (saatika minua) ja koira on keksinyt, että pihalta pääsee näppärästi nyt pois...

Valkeat, aurinkoiset tiet ja hanget on hienoja!

Yamaba kirjoitti...

En taida niitä lumikenkiä kuitenkaan. Olen kokeillut, mutten erityisesti pitänyt niistä. Ja koirani on painavampi kuin Sannan koira. Se ei pääse tässä lumessa mihinkään, jos en riko sille tietä.

RH kirjoitti...

No Miinakin tarttee sitten lumikengät...

Yamaba kirjoitti...

Nämä lumet häviää jo ihan kohta. Jos onnistaa niin hyvinä hankiaisina. Miina pärjää hyvin 30 cm lumessa, paino auttaa hyvin sellaisessa etenemisessä, mutta tämän talven lumet on Miinan ruumiinrakenteelle liian syvät.