perjantai 1. tammikuuta 2010

Uuttavuotta

Siivosin aaton huonettani kotona. Paperia on kertynyt vuodesta 2005 lähtien, milloin viimeksi kunnolla siivosin. Ammattilehtiä, aikakauslehtiä, opiskelijoiden esitelmiä, omia ja muiden konferenssipapereita, laskuja yms. Sellaisia on jo toista kymmentä vuotta lyöty kerran pari vuodessa pahvilaatikoihin ja nostettu pinoihin, mutta nyt alkoi jo käydä paikat ahtaiksi. Vaikka mielellään tekisi kaiken tietokoneella ja säilöisi asiat sähköisesti, niin maailma ei vielä ole samaa mieltä. Eiköhän sieltä puoli kuutiota tullut paperinkeräykseen vietävää, sekä kaikenlaista vanhaa elektroniikkaromua kierrätykseen.

Seasta löytyi myös pahvilaatikosta kaksi 5-vuotta vanhaa Kultakavaljeeripulloa yksiltä synttärijuhliltani. Kilistettiin niistä toinen vaimon kanssa eilen illalla. Minulla ei ole kummoista viinapäätä, tulen puolesta pullostakin jo ihan tuiteriin, väsyin ja menin klo 23 nukkumaan. Olen nähnyt jo niin monta uudenvuoden aattoa, että pauke pimeässä ei jaksa kiinnostaa niin paljoa, että kehtaisin yrittää valvoa jos kovasti nukuttaa. Ikä vapauttaa monenlaisista pakoista. Vaimo ja tytär valvoivat kyllä, minä ja Miina nukuttiin. 

Jos Miina olisi pelännyt, niin olisin tietysti valvonut sen kaverina. Useat koirat pelkää uudenvuodenpauketta, jotkut ihan hysteerisinäkin. Ei tämä. Haukkui ja murisi se jonkin verran paukuttelijoita metän takana, mutta ei niistä muuten mitään välittänyt. Erinomaista. Joten mentiin nukkumaan kun väsytti. 

Sen, että Miina on aito ja puhdas sekarotuinen koira, näkee siitäkin miten terve ja elinvoimainen se on. Naapureilla ja tutuilla on samanikäisiä isoja alta 10-vuotisia rotukoiria, jotka alkavat jo harmaantua ja kömpelöityä, joilta ei leikki enää suju, ja jotka eivät halua enää käydä kävelyilläkään. En ole ikinä ollut mukana missään kenneltoiminnassa, enkä tukenut sitä: niin sairaita koiria ne kehittävät. Sairaiden mielien harrastusta. 

Olisikohan Miinassa sanotaan 1/8 pystykorvaa tai jotain vastaavaa pohjoisen Euraasian vahti- ja metsästyskoiraa? Se on kyllä muuten täysin noutajan näköinen, mutta sen häntä helposti menee juostessa kippuraan, ja haukkuminen tuntuu olevan sille yhtä luonnollinen reaktio kuin pystykorvalle. Se on vain kolme kertaa pystykorvaa painavampi ja ääni viisi kertaa jykevämpi. On siinä minulla femina. Mutta oikein hyvää huolta se tyttärestä pitää. Hyvä Miina on.

1 kommentti:

lepis kirjoitti...

Mitäpä sitä turhia!

Happy New Year, Yamaba :)