Mitäs tänne vielä kannattaisi muistiin kirjoittaa, tässä mietin. Vaihdoin huvikseni macciin. Minulla on 4 vuotta hyvin toiminut Acer, kevyt pieni ja kätevä, ostovaiheessa uusinta teknologiaa. Sen ainoa vika oli että Word meni pilalle ja alkoi tuhota tiedostoja. Poistin sen ja asensin uudestaan, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä.
Mietin Ubuntua, mutta Word ei toimi siinä. Tarvitsen sen; töistäni on niin iso osa editoijan hommaa ja tekstien kommentointia eri muodoissaan, ja koska tuleva tavara on pääosin wordillä tehtyä, minullakin on parasta olla se. OpenOfficen kirjoitusohjelmaa käyttelin jonkin verran, mutta on se kömpelö, ja marginaalikommentointia sillä ei pysty lukemaan eikä tekemään.
Ostin sitten Macin, tai kaksi oikeastaan. Syliin itselleni yhden ja ison iMacin vaimon työhuoneen nurkkaan. Sieltä hajosi pöytäkone kokonaan. On tämä teknisesti hyvin kehittynyt, hyvät näppäimet ja näytöt, mutta kone se vain tämäkin on. Mihinkään ei koskaan ole täysin tyytyväinen, ilmeisesti. Tämänkin käyttö on kömpelöhköä, vaikka kaiken pystyy tekemään. Tiedostojen siirtely on oudon vaikeaa; ilmeisesti niitä pitää vain käyttää työpöydän kautta. Finderistä ei suoraan pysty ottamaan kahta eri tiedostoa samaan aikaan pöydälle. Zippejä tämä ei osaa purkaa, mikä on hyvin ihmeellistä. Yrittää kyllä satunnaisesti, mutta jää jumiin siinä missä PC tekee kaiken valittamatta. Koneen sisällä olevat ohjeet on hyvin minimaaliset ja ylimalkaiset. Oudompia merkkejä kuten kreikkaa tai venäjää ei saa sopivalla fontilla lisättyä suoraan tekstiin taulukosta, vaan pitää vaihtaa näppäimistö niihin kieliin ja etsiä sopivat merkit kokeilemalla; en tiedä onko se MacWordin vai Macin ongelma. Deletenappulaa ei ole, sellaista mikä deletoisi oikealta puolelta, mikä on hyvin outoa ja kömpelöä. Ohjauslevy on oudon tunnoton, etenkin kahden sormen näpäyksiä joutuu usein tekemään kahteen kolmeen kertaan. Tyhmä automatiikka vaihtaa sekakielistä tekstiä editoidessa kysymättä kielestä toiseen, vaikkapa englannista kiinaan, ja kieli pitää palauttaa käsipelissä. Opera jumittaa välillä, ei toimi täydellisesti. Safari kyselee typeriä palattaessa sivuilla taaksepäin. Typerää käynnistysääntä ei saanut tapettua asetuksista, piti ladata erikseen ohjelma, tosin ilmainen, jolla sen sai hiljennettyä. Aivan kuten Microsoftilla, Applellakin on kaikissa ohjelmissa hirveästi pöhöä, ominaisuuksia ja automatiikkaa, joilla ei tee mitään, ja joita ei saa asetuksista poistettua. Tässä on koko ajan jotain pientä ärsyttävää ja hidastuttavaa.
Mutta on tämä teknisesti hyvä peli, langattomat verkkoyhteydet löytyy helposti, käynnistyy nopeasti, akku kestää tuntikausien käyttöä, muistia on, ohjelmat jumittaa harvoin, on esteettisesti miellyttävä kone. Tuntuu hyvältä käteen ja silmään. En minä millään tavalla ostosta kadu, ja kyllä tätä oppii käyttämään, vaikka käyttötapojen logiikka tuntuu välillä niin kovin ontuvalta. Pääasia oli päästä eroon Microsoftista, Wordia lukuunottamatta. Ei tämä silti niin ihmeellinen kone ole kuin mäkistit hehkuttavat. Fanaattista mäkistiä minusta tuskin tulee, mutta Microsoftiinkaan ei tee mieli palata. Kunhan saavat Wordin toimimaan Ubuntussa tai jossain muussa Linuxissa, niin pitää harkita käyttöjärjestelmän vaihtoa. Vaikka ei sekään mikään taivaan lahja liene.
11 kommenttia:
Tuotan ehkä pettymyksen, mutta käsittääkseni mikään noista mainitsemistasi Macin "puutteista" ei ole koneen vaan käyttäjän ominaisuus. ;)
(Esim. Siirry valikon kautta [tai Shift + Omppu + G] sä voit siirtyä kansiosta toiseen, ei tarvi työpöydän kautta siirrellä tiedostoja. Minkä tahansa kansion kautta voit myös avata minkä tahansa sijainnin, tiedoston tai ohjelman - ei tarvii Finderin kautta liikkua. Ohjelmat-kansiossa pitäis olla vakiona StuffIt Standard, siis pakkaamiseen ja purkamiseen. Word vaihtelee itsekseen kieltä myös PuuCeessa. Mulla itse asiassa tehnyt sitä VAIN PC:ssä. Insert nappulaa mä en ole koskaan kaivannut, mutta ainakin vanhoissa Maceissa sellanen / vastaava toiminto oli [saattais olla fn + return]. Ohjauslevyn herkkyyden voit säätää mieleiseksesi Järjestelmäasetuksista [Näppäimistö ja hiiri]. Erikoismerkkejä voit valita käyttöön haluamassasi ohjelmassa Muokkaus -valikon Merkkipaletista jne.)
Operan ja Safarinkin vois korvata jollakin muulla selaimella (niitähän riittää, en kuitenkaan vinkkaa IE:n suuntaan), ellei väkiste halua juuri noihin jumiutua.
Mac opetusvideoita löytyy tietääkseni netistä aika helposti + vinkkipalstoja on joka kielellä.
Tässä the virallinen helppimesta:
http://www.apple.com/support/
Jos oot käyttäny esim. 25 vuotta pelkästään PC:tä, et ehkä ihan muutamassa viikossa harjaannu yhtä sujuvaks Macin räplääjäks, mutta kyllä se siitä - älä hätäile! :)
Ah... sä näköjään etitkin Deleteä etkä Insertiä. Backspace deletoi oikealta vasemmalle ja kokeilin nyt, että vasemmalta oikealle deletoiminen onnistuu yhdistelmällä Fn + Backspace.
Et tuota pettymystä, tavallisen silmien aukeamiskokemuksen vain. Jotain uutta aina löytää kun kokeneiden Macin käyttäjien kanssa puhuu. Fn+Back toimii, oikein hyvä. Suuret kiitokset.
Kyllä minä kansioita tässä avata osaan, mutta kahden tai kolmen kansion sisältämien tiedostojen järjestely ei näytä toimivan kuin työpöydän kautta. Mitään StuffitStandardia tässä ei ole; Arkistotyökalu niminen ohjelma on periaatteessa olemassa jossain, mutta ei Ohjelmakansiossa. Jne, jne. Tämä nyt on vain loputonta etsimistä. Tiedän että opastusta on vaikka kuinka paljon, mutta enhän minä koskaan käy missään kursseillakaan enkä neuvonnoissa. Opettelen kaiken vaikeimmalla tavalla, eli käyttäen.
Operasta en luovu ennen kuin aivan pakko. Tykkään siitä, ja se on ainoa selain, jolla on punainen symboli, enkä minä pysty vastustamaan punaista ympyrää. Pääsyy siihen miksi jätin Microsoftin on että se vaihdettiin yliopistoni käyttöjärjestelmäksi Novellin tilalle, minkä seurauksena Opera hävisi. Siellä voi käyttää vain IE:tä, joka toimii aina, tai Firefoxia, joka välillä toimii, välillä katoaa.
No, kuten sanoin, en kadu ostosta. Ja pidän realistisena arviotasi siitä että 3 vk käytön jälkeen tähän ei vielä ole täysin oppinut. Ja kun tällä kerran oikeasti pystyy deletoimaan oikealta, kuten opetit, niin ei tämä voi olla loogisesti toivoton kone. Se oli minulle suurin yksittäinen epäuskoisen ihmetyksen aihe. Kahdelta vuosikausia Maccia käyttäneeltä kysyinkin, eikä kumpikaan osannut deletoida kuin vasemmalle päin, sinne minne se nuoli osoittaa.
Minä jatkan, kiitän ja kumarran.
Mutta voithan sä pitää miten monta kansiota / Finderin ikkunaa tahansa auki ja roudata (raahata) tiedostoja suoraan kansiosta toiseen. Vai tuotako juuri sanot 'työpöydän kautta' järjestämiseksi?
ÄÄÄÄhhhhh ... olet taas oikeassa. Olen yrittänyt käyttää Finderiä samalla tavoin kuin Omat tiedostot tai Oma tietokone systeemejä PC:ssä, mutta se toimii eri tavalla. Sen pystyy Deckistä avaamaan vain yhtenä ikkunana. Kaksoisnapautuksellakaan se ei luo uusia ikkunoita, pitää osata mennä Arkistoon, ja opetella sieltä Omppu+N. Tähän asti sain uusia ikkunoita aikaan vain vetämällä kansion työpöydälle, mistä sen sai klikattua auki ikkunaksi. Kun niitä yritti saada pois työpöydältä, päätyivät ne alussa roskakoriin, mistä ne piti käydä kalastamassa taas talteen. Kunnes oppi vain siirtämään ne takaisin sopivaan Finderin ikkunaan. Se systeemi vain tuntui turhan oudolta ja monimutkaiselta.
Ota rauhassa, Aamunihanuus, olen erittäin kiitollinen avustasi ja kiinnostuksestasi, mutta kyllä tämä tästä. Yritän vain aina väkisin toimia niin kuin tekisin PC:ssä. Kyllä Macista toimivat menettelytavat tuntuvat löytyvän aina ennen pitkää, hakattuani päätä seinään tarpeeksi. Ne ovat yleensä aivan yksinkertaisia asioita, mutta eri paikassa tai hiukan eri menettelyllä tehtäviä kuin PC:ssä. Tämä on kuin uuden kielen opettelua, on opeteltava aina samalla myös uusi kulttuuri.
Kun menin Japaniin ensimmäistä kertaa, minua huvitti suuresti kun näin ihmisten kumartavan puhelimessa puhuessaan. Vuoden päästä, kielen opittuani, kumartelin itsekin puhelimessa puhuessani.
Luulen, että vuoden päästä sormeni ja mieleni jo liikkuu Macissa kuin kotonaan, mutta tässä välillä on tuska tuskan perään. Ohjauslevyn herkkyyttä ei pysty säätämään sen asetuksista, kuten PC:ssä, vaan ohjauslevyä joutuu napauttamaan 2-5 kertaa ennen kuin se reagoi. Erikoismerkkejä pitää etsiä yli kymmenestä eri valikosta Lisää-valikon sisältä. Sieltäkään ensin ei löytynyt roomalaisia kirjaimia makroneilla, kreikka ja venäjä löytyivät ensin vain isoina kirjaimina. Yllä olevat ovat nyt löytyneet, piilosta korealaisten ja japanilaisten aakkosten välistä, mutta roomalaisia isoja kirjaimia ei vieläkään mistään makroneilla. Käyttötapa on hankala; saan ne nyt tekstiin neliöinä, ja ne pitää käydä erikseen muuttamassa tekstin fonttiin, minkä jälkeen ne vasta näkyvät oikeassa muodossaan. Vaikuttaa aivan siltä kuin käyttäjän odotettaisiin ostavan rahalla jokin Microsoftin Proofing Tools -tyyppinen kätevä fontisto, mutta sellaista ei vaikuta olevan myytävänä missään. Mutta kyllä tämäkin ennen pitkää ratkeaa.
Blogauksen innoittamana testasin wordin toimintaa Ubuntussa wine-toiminnon avulla. Office 97 -paketti (muuta ei ollut saatavilla) asentui vaikeuksitta ja tiedostotkin avautuvat kuten windouksen päälle asennetussa wordissa.
Täytyypä testailla noita uudempia office-paketteja, miten ne mahtavat pyöriä.
Oho! Tätä en tiennytkään. Minulle oltiin kerrottu että Ubuntun ainoa kirjoitusohjelma on OpenOffice, ja muistelenpa lukeneeni niin Ubuntun neuvontasivuiltakin. Kirjoittamiseen se ihan hyvä onkin, mutta editoinnissa ja kommentoinnissa ei niin hyvä. Mielenkiintoista. Pitää tutustua asiaan uudelleen tästäkin näkökulmasta, kunhan tässä ehtii.
"Ohjauslevyn herkkyyttä ei pysty säätämään sen asetuksista."
Pystyyhän!!! :) (Esim. kaksoisnapautuksen nopeus: säädä nopeaksi jos haluat ns. herkän ohjauslevyn.)
Mä näköjään otan sun Mac:ia koskevat havainnot / mielipiteet todella henkilökohtaisesti. Onhan Mac ollut mulle The Perfect Partner jo 1990-luvun alkupuolelta alkaen. (Mulla on myös PC ja Linux-kone himassa, mutta niiden puolesta en tunne kiusausta puhua. Töissä käytän/-tin mitä konetta milloinkin.)
Se on säädetty nopeaksi ja se on säädetty hitaaksi, sekä keskivälille, mutta jokaisessa asennossa tulee kovin usein vastaan tilanteita, joissa joudun odottamaan reagoiko kone vaiko ei, sekä tekemään komennon 2 - kertaa. Kyse on nimenomaan kaksoisnapautuksesta. Yhdellä sormella kone aina reagoi heti, sekä erilaisiin sivelyihin. Olen kokeillut kaikenlaisia ranneliikkeitä ja sormenpäiden eri asentoja, koska näillä voi tietysti olla iso merkitys, mutta ei. Kaksoisnapautuksen epävarmuus vain on tämän koneen ja minun itseni muodostaman parin ominaisuus. Ehkä on viisainta sanoa näin, eikä vain syyttää konetta.
Arvelinkin sinua kokeneeksi tietokoneihmiseksi. Sinulla on ammattilaisen, tai ainakin hyvin asiantuntevan ihmisen nopeat otteet.
Mac on esteettisesti miellyttävä ja se tuntuu käteen hyvältä. Otan tämän jo mielelläni aamuisin esiin, kaipaamatta entistä ystävääni Aceria, jonka kanssa olen kulkenut pitkiä matkoja yhdessä. On se tuossa pöydällä vieressä kuitenkin, en hylkää sitä. Vaikka tämä kulttuurimuutos onkin välillä niin kivulias, niin kuten huomaat, jatkan tiellä eteenpäin, ja vietän tämän parissa tuntikausia useimpina päivinä. iPhoton editointiohjelma eilen oli miellyttävä käyttää ja nopea oppia; Aperture vain läväytti minua märällä lapasella naamaan, selityksiä antamatta.
Heh, hassua jos mun nopeat otteet voi havaita telepaattis-virtuaalisesti! :D (Olen kyllä säätänyt omat vempeleeni sähäköiksi.)
Kielesi kertoo nopeudestasi, Aamunihanuus. Tarkat, asiantuntevat lauseet kaikissa tilanteissa missä tulee tietokoneista puhe. Niissä on myös se tuntu ettei niitä ole tarvinnut miettiä pitkään, vaan ne vain lähtevät sormista tuosta vaan, tilanteen sisällä.
Lähetä kommentti