Työt tehty on. Aika kevyt kaksi päivää tämä oli, kohtalaisen tyhjänpäiväisiä. Liian vähän raakaa työtä ja liian paljon sosialisaatiota. Vanhoja ja uusia tuttuja näki paljon, kuunteli jokusen osuvan ja jokusen pieleen menneen puheen, luki pinon papereita, joista todella mielenkiintoinen oli vain yksi. Lepsuja puheenjohtajia, jotka antoivat alkupään ihmisten puhua ummet ja lammet, leikkasivat sitten lopusta. Sitä kommentoi minkä kommentoi, kahden minuutin puheenvuoroissa ei paljoa voi. Liikaa väkeä joka paikassa, ja ajat oli organisoinut joku sosiaalinen rupattelusta tykkäävä ihminen. Piiitkät kahvi- ja ruokatauot. Ei vanhaa protestanttista etiikkaa, vaan nykyeurooppalaista verkostotehokkuutta. 

No, tulipahan käytyä, kolmeen vuoteen ei ainakaan tarvitse.

Sitten taas matkaan, kohti pohjoista tällä kertaa.