Kylmän viileää

Ehkä tämä ei niin kovin miellyttävä konferenssi ole. Kielen tutkijoissa on niin outoa väkeä. Ruotsalainen jolla on ilmeisiä natsisympatioita, amerikkalainen republikaani joka tekee Obamanvastaista propagandaa, ja paranoidisia eurooppalaisia, jotka ylpeänä julistavat etteivät he tiedä mitään Länsi-Euroopan ulkopuolisesta kielimaailmasta. Norjalaisia, jotka viihtyvät parhaiten omassa porukassaan. Norjalaiset pitää huolta siitä että työt alkaa aikaisin, aikataulut pitävät ja jos eivät, niin leikataan kahvista ja syömisestä, ei työnteosta. Se on hyvä, mutta aika kylmäkiskoisesti hoidettuna. Ei-humaaneja humanisteja tänne on monta kerääntynyt. Täällä olen kuullut vain kaksi iloista, selkeää ja mielenkiintoista esitelmää, toinen nuorelta naiselta Helsingistä, toinen vanhalta valkotukkaiselta saksalaisvaarilta.

Ei tämä millään tavalla hukkareissu ole. Pitää nähdä mihin suuntaan tutkimus eri puolilla on menossa, ja erilaisia hyödyllisiä tiedonmurusia on saanut kerättyä. Porukassa on hyvin sympaattinen turkkilainen kielenkääntäjä, jonka kanssa on kävelty pimeinä aamuina ja iltoina vajaan tunnin taipaleet yliopistolle ja takaisin. On Algeriassa syntynyt berberi, joka puhuu sujuvaa japania kanssani ja tekee tutkimusta suahilista opetuskielenä Tansaniassa - siellä nimittäin Maailmanpankin vaatimuksesta yritetään nyt opettaa matematiikkaa ja luonnontieteitä englanniksi globalisaation tarpeisiin, eikä lapset opi mitään.

Mutta näitä muutamia miellyttävyyksiä lukuunottamatta tästä jää varsin kylmäkiskoinen mielikuva. Samanlainen kuin Oslosta itsestään. Pakkasta on -10 aamuisin, vähän vähemmän illemmalla. Kosteus, joka tullessa tuntui pehmeältä, tuntuu enää vain märältä kylmältä. Huoneen ikkunasta vetää.

No, jos loikoilisi vielä tunnin lämpimässä peiton alla. Tulisin paremmalle tuulelle.