Valkeaa lunta

Takaisin täällä missä lumi on valkeaa. Lumen puhtaus merkitsee näköjään paljon onnellisuudelleni. Jotensakin järkyttävää käydä näissä rantakaupungeissa, missä joutuu aina kävelemään nihkeän kosteassa ruskeassa liassa.

Mutta oli Norjassa hyviä asioita:

1. Pääkaupungista selvästi näki, että öljyrahaa ei ole käytetty palatsien rakentamiseen sinne. Se on viisasta ja kertoo hyvin selkeästi tasa-arvoisuudesta. Ei tilanne paha ole Suomessakaan. Molemmat pääkaupungit ovat toistaiseksi vain puolimiljoonakaupunkeja.
2. Oslossa oli hyvin kohteliaat autoilijat. Moni pysäytti jo kun vasta läheni jalkakäytävää. Liikennekulttuurista näki selvästi, että Norja on sivistysmaa.
3. Oslossa harjattiin katuja puhtaaksi lumesta. Niillä oli pieniä raktoreita, joiden edessä oli pyörivä harja, eikä edes mitään keräilyvälineitä. Mutta ne veti niillä nopeasti pääkatujen jalkakäytävät puhtaaksi lumesta ja loskasta. Vain se suolan nihkeys tietysti jäi. Helsingissä joutui yhtenään taarustamaan 2-3 cm paksun suolatun mössökerroksen päällä. Saisivat käydä Oslosta ottamassa mallia. Täällä kotona on tietysti vielä kätevämpää: lumi aurataan pois aikanaan, ei suolata, hiekkaa heitetään tarvittaessa perään, ja jalkakäytävä on kova, luja, puhdas, kuiva ja miellyttävä kävellä.

Joudun vaaratilanteisiin kun täällä kokeilen ajaa liikepaikassa Norjan tyyliin. Takana tulijat yrittävät ajaa perään. Mutta ei siinä muuten mitään vaikeutta ole. Autossahan istuu lämpimässä nojatuolissa, joten helppohan siinä on pysäyttää jalkakäytävän eteen ja sallia viimassa odottelevan panssaroimattoman ihmisen mennä ensin. Siinä on vain pidettävä mielessä, että minulla on käytössäni kaikki maailman aika. Kunnollinen niskatuki liikkuvassa nojatuolissani myös on. Ilman sitä voi kohteliaisuus täällä käydä hengen päälle.