Oslo on mielenkiintoinen paikka. Näyttäisi siltä, että tämä on muuten pysähtynyt 1980-luvulle, mutta palkka- ja hintataso on moninkertaistunut. Kaikki on aika nuhjuista, eikä ainakaan täällä kuninkaanlinnan takapuolella, missä liikun, sen kummempia investointeja näytä tehdyn oikein minnekään pitkään aikaan. Ravintolassa keikkuu pöytä, koska yksi jalka on lyhyempi, mutta sitä on vaikea suhteuttaa laskun loppusummaan. Pensionaatissa saa lämmintä vettä vain vääntämällä vivun täysin punaiselle. Kadut on mitä on. Tammikuinen Oslo ei ole mitään herkkua. Silti kahviloissa näkee nuoria naisia minkkiturkeissa. Oslon yliopiston kirjastolla on 150 000 sähköistä kirjaa käytössään. Ruotsalaiset ja muut ulkomaalaiset hoitaa tarjoilun ravintoloissa. Ja nuoria norjalaisia miehiä kyykkii kadunvarsilla pipo silmillä kerjäämässä rahaa kuppiin; Oslo on tiettävästi Pohjoismaiden heroiinipääkaupunki, ja käyttäjiä on paljon. Mutta ei täällä mitenkään turvattomalta tunnu, liukkaita katuja lukuunottamatta.
Brandkår, ambulans og politi kryssar på gator pillit vinkuen så att de norska kan kose seg i trygghet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jeg igjen... mukavaa yleiskatsausta sun teksti :) mutta mie kyllä tuntisin itteni turvattomaksi, jos koko ajan ympärillä tapahtuu jotain ikävää, niin että hälyajoneuvot risteilee!
Onko ilmasto erilainen kuin Suomessa? Kymmenen nurkilla pakkanen näkyy olevan, täällä on toistakymmentä enemmän.
siellä oli 5-10 astetta pakkasta, mutta niin iso ilmankosteus, että tuntui märältä koko ajan.
Lähetä kommentti