sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Stand by Your Man

Alkuperäinenkin on tänne saatava;  Tammy Wynette ja Billy Sherrill tekijöinä vuonna 1968, Tammy Wynette laulajana: 

Tätä pitäisi jokaisen naisen laulaa aamuisin, jotta paremmin muistaisivat käyttäytyä oikein miehiään kohtaan. Sanat niille, jotka eivät vielä osaa tätä ulkoa. 

Sometimes its hard to be a woman
Giving all your love to just one man
You'll have bad times
And he'll have good times
Doing things that you don't understand
But if you love him you'll forgive him
Even though he's hard to understand
And if you love him
Oh be proud of him
'Cause after all he's just a man
Stand by your man
Give him two arms to cling to
And something warm to come to
When nights are cold and lonely
Stand by your man
And show the world you love him
Keep giving all the love you can
Stand by your man

Blues Brothers Raw Hide

Rakentamisen jatkoksi klassinen Blues Brothersin versio Raw Hidesta, vuodelta 1980. Saisi tämä olla pidempikin, jättävät puolet sanoista laulamatta. Mutta tiukka.



Ja ne sanat

Rollin rollin rollin
Though the streams are swollen
Keep them doggies rolling
Rawhide
Rain and wind and weather
Hell bent for leather
Wishing my girl was by my side
All the things Im missin
Good victuals, love and kissin
Are waiting at the end of my ride

Move em on (head em up)
Head em up (move em on)
Move em on (head em up)
Rawhide
Cut em out (ride em in)
Ride em in (cut em out)
Cut em out (ride em in)
Rawhide

Ja mikä laulu siellä olisi tämän jälkeen tullutkaan ... Stand By Your Man se on.
Tämäkin on hyvä versio.
Tässä kuvassa näkyy peilikuappi, jonka jokin aika sitten sain kiinnitettyä seinään, laipioon ja lattiaan. Nyt kun sitä on käytössä katsonut, näkee miten se toimii. Vaimo, joka sen halusi, vie sinne aina tarkkaan takkinsa. 




Tyttären ja minun ulkovaatteet sen sijaan alkavat olla aina sohvan päällä tai alla, tai keittiön tuolien päällä. Takkinsa vielä kohtalaisen usein ripusti joko avokoukkuun tai henkariin, joka vanhassa naulakossa oli, mutta tämän nykyisen kanssa on liikaa työtä. Näin vaimon vaatteille on enemmän tilaa hänen kaapissaan, ja kaikki ovat tyytyväisiä. 



Vastapäiselle seinälle roppasin pienen kuapin. Se on niin kapea, ettei sen sisään paljoa mahdu; muutama kenkä ja lankkipurkki yms. Sen päälle ostin lasiliikkeestä peilin. Oli sen verran iso, 900 x 1300, että se piti tuoda kotiin farmarin peräkontissa takapenkit eteen käännettyinä. Verstaalla oli tähteeksi jäänyt pala 12 mm vesivaneria, josta sahasin sopivan kokoisen palan peilin alustaksi. Päällystin sen vielä kuplamuovilla, joka oli ollut yhden pöytätason pehmusteena, ja niin peilillä oli pehmeä matka kotiin. Kannoin sen sitten varovasti vaimon kanssa sisään. Ei vain ole tottunut käsittelemään tuon kokoisia lasipaloja ilman kehyksiä; ei tiedä mitä ne kestää ja mistä ne hajoaa.



Asentaminen ei periaatteessa ollut vaikeaa; käytännössä tein siinä pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä mittavirheen yläpidikkeiden kanssa, joten jouduin poramaan seinaan reiät kahteen kertaan. Sitä sattuu. Sentin heitto. Ei paljoa näy, mutta voin joskus ostaa pakkelia ja vetäistä ylimääräiset reiät umpeen.

Niin tuli taloon toinenkin peili, tai siis kolmas; vaatekaapissahan on peiliovet. Vuosikymmen ollaan pärjätty pienellä Anttilanpeilillä eteisessä. Ja vessan seinäkaapissa oli peiliovet. Mutta silti naisvieraat ovat joskus valitelleet meikkaamisessa tarvittavan peilin puutetta. Ja kai se tytärkin ennen pitkää alkaa kaivata jotain, josta saa tuijottaa miettiväisesti omaa naamaansa.

Eli vietiin se vanha Anttilapeili hänen huoneeseensa. Annoin vasaran ja messinkinaulan, pyysin lyömään sen naulan mihin haluaa. Niin tuli peili pimeimpään nurkkaan kirjahyllyn taakse. Sieltä itsensä näkee, jos haluaa mennä katsomaan. Tytär tulee monessa suhteessa isäänsä.

米良美一 Ombra mai fu

Teshigotoya Kichibeistä pääsee vielä vähän korkeammalle. Japanissa on kuuluisa kontratenori Mera Yoshikazu 米良美一, jolta tähän näytteeksi Ombra mai fu, aaria Georg Friedrich Händelin oopperasta Xerxes vuodelta 1738. Tältä kai ne on eunukitkin kuulostaneet. 

Sanat menee näin:

Ombra mai fù
di vegetabile,
cara ed amabile,
soave più.


maanantai 2. maaliskuuta 2009

Hiihtäminen on hyvä juttu.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

わすれ雪

Vielä vähän vanhaa musiikkia. 手仕事屋きち兵衛 Teshigotoya Kichibei eli käsityöläinen Kichibei, ja Kichibei on tyypiltään 1800-luvun nimiä, on puuseppä, joka tekee myös runoja ja säveltää. 1986, jolloin menin Japaniin ensimmäistä kertaa, hän päätti vaihtaa ammattia ja levytti kasetillisen lauluja. Niistä tuli isoja hittejä, ja muistan kun kuuntelin niitä 2m x 2.5m huoneistossani kasettimankalta. Isoksi mieheksi hänellä on aika hento ääni, mutta runoilija hän ennen kaikkea onkin. 

Muutama vuosi sen jälkeen kävi perheessä jonkinlainen tragedia, ja hän lopetti keikkahommat, palasi puusepäksi ja kasvatti yksinhuoltajana kaksi lasta. Puuseppähän voi tehdä töitä kotonaan, ja on siellä ottamassa vastaan lapset iltapäivällä koulusta. Japanissa ei mitään päivähoitoa eikä iltapäiväkerhoja ole. Nykyään lapset on jo isoja, opiskelevat muualla, mutta きち兵衛 elelee edelleen kotikylässään. Pitää silloin tällöin lauluillan kaverinsa kylpylähotellissa, ja hotellin aulassa myydään vastapalvelukseksi hänen levyjään, runokirjojaan ja puusepäntuotteita. Hän myy niitä myös kotisivuillaan, vaikkei näytä hirveästi panostavan markkinointiin. Elää niin kuin tykkää, mutta pitää huolen perheestäänkin. Tykkään tuollaisesta. 

Tässäpä siis わすれ雪 Wasure yuki, eli Unohduksen lumi. Sieltä vuodelta 1986, tarina parinmuodostusmarkkinoilta, suhteesta joka ei mennytkään niin kuin odotettiin. 

Sanat menee suunnilleen näin. Siellä voi olla jokunen virhe. 

雪が降る 
今日も降る  
巷のざわめき 
消して降る  
夜の雪は 
やさしく降る  
できるなら 
この胸の  
痛み消して積もれ  
あなたの 
あの面影  
隠して 
積もって消してしまえ  
わすれ雪になれ・・・ 

幸せに 
なりたくて  
見つめてきたのは 
あなただけ  
いつの間にか 
信じていた  
あなたとの 
ささやかな  
当たり前の暮らし  
あなたを 
愛していた  
あの日も
季節に曇れて行く
忘れられないのに・・・

未練なら
消してくれ
冷たく優しきわすれ雪
そっと積もれ
止まずに降れ
燃えている
残り人
上にそっと積もれ
あなたが
残して行った
この姫
包むねおかして降れ
わすれ雪になれ・・・



Työntekoa

Tämä alkaa vähitellen käydä raskaaksi. Vaimo on töissä 11-tuntisia työpäiviä viitenä päivänä viikossa + erilaista työlukemista kotona. Lauantaisin hän tekee vain lyhennetyn 8-tuntisen työpäivän. Sunnuntait makaa joko migreenissä, tai muuten vain. Ei ne yksityissektorilla sellaiseen suostuisi. Saa nähdä miten pitkään vaimokaan jaksaa, ja milloin kunnan terveydenhuolto sitten romahtaa. Muistelee sitä miten nuorena valvoi välillä yönkin ja jatkoi suoraan toisen työpäivän siihen perään, mutta hän olikin silloin paljon nuorempi, eikä hänellä ollut henkilöstö- ja budjettiasioita huolehdittavana öisin sängyssä. 

Tämä tarkoittaa sitä, että minä ja tytär tehdään nykyään kaikki kotitaloustyöt, vaatteiden pesu mukaan luettuna. Joskus talo on täynnä naisia, enkä silloin koske niihin ollenkaan, mutta osaan kyllä kaiken tarpeellisen. Ei ne sen vaikeampia ole kuin miesten työtkään, ja paljon kevyempiä ja siistimpiä. Ei niitä mies helposti minään töinä edes pidä, mutta kunhan niitä on tarpeeksi, niin huomaa kyllä miten jatkuva huolenpito isosta kasasta tehtäviä, jotka Hannah Arendtin raatamisen (miksi labour minusta on paras kääntää) käsitteen tapaan eivät valmistu koskaan, vaan ovat edessä joka ainoa päivä uudestaan, alkaa käydä työstä sekin. Tytär tekee melkein kaikki ruuat kun kotona ollaan, mikä sopii minulle; auttelen missä hän tarvitsee. Mitään eineksiä meillä ei olla koskaan syöty, paitsi nyt joskus maistettu. Eikä meillä kasva avuttomia ihmisiä. 

Mutta kyllä tässä alkaa itse kukin väsyä. Minullakin työt hiljalleen kiihtyy. Eduskunta nyhrää uutta yliopistolakia, mikä aiheuttaa monenlaista hässäkkää, ja näyttää lisäävän autoritäärisen demokratian piirteitä niin valtakunnassa kuin korkeammassa opetuksessammekin. Kuusi hallinnollista uudistusta on edelleen menossa päällekäin eteenpäin, eli kaikki on täydessä sotkussa. 

Murheenkryynini raitis putki ei pitkään pitänyt, eikä hän ole vielä tänä vuonna ollut kuin kaksi täyttä viikkoa opetustöissään. Kuukausia on kulunut kaksi. En voi tehdä asialle paljon mitään, kyllä hän yrittää. Ja on hyvä tyyppi selvin päin ollessaan. Näkee sen hänen oppilaistaankin; ovat lojaaleja hänelle ja odottavat josko seuraavalla viikolla asiat etenisivät, vaikka olen tarjonnut ohjausta ja vaihtoehtoisia kurssien suoritusmuotoja. Erottamismenettelyyn en halua vielä lähteä ollenkaan. 

Ja oli tässä vaikea kiusaamistapauskin. Pitkä ja kamala. Tapahtunut tosin kauan sitten lukioaikana, mutta sen kammo nousi nyt pintaan uudestaan väitöskirjaa tehdessä, ja ihminen meni ihan lukkoon ja lamaan. Väitöskirjan tekijähän pääsee erilaisissa yhteyksissä, kuten seminaari- ja konferenssiesiintymisissään, internettiin, mistä hakukone löytää hänen nimensä. Rakennettiin hänelle taiteilijanimi ja tehtiin uusi sähköpostiosoitekin, niin että hänen ei tarvitse pelätä muinaisten vainoajien saavan häntä kiinni täältä kaukaa edes Kuukkelin avulla. Se tuntui hänet rauhoittavan, ja työ jatkuu. En oikein muuta osannut. Selvitelköön itse omaa menneisyyttään sellaisina palasina kuin pystyy sulattamaan, salanimen antaman suojan takaa. 

Blogeja en ole jaksanut lukea, ei ole aikaa, väsyttää ja huolia on tässä nyt tarpeeksi lähipiirissäkin. Mutta tulipahan kirjoitettua tämä edes.