Tämä alkaa vähitellen käydä raskaaksi. Vaimo on töissä 11-tuntisia työpäiviä viitenä päivänä viikossa + erilaista työlukemista kotona. Lauantaisin hän tekee vain lyhennetyn 8-tuntisen työpäivän. Sunnuntait makaa joko migreenissä, tai muuten vain. Ei ne yksityissektorilla sellaiseen suostuisi. Saa nähdä miten pitkään vaimokaan jaksaa, ja milloin kunnan terveydenhuolto sitten romahtaa. Muistelee sitä miten nuorena valvoi välillä yönkin ja jatkoi suoraan toisen työpäivän siihen perään, mutta hän olikin silloin paljon nuorempi, eikä hänellä ollut henkilöstö- ja budjettiasioita huolehdittavana öisin sängyssä.
Tämä tarkoittaa sitä, että minä ja tytär tehdään nykyään kaikki kotitaloustyöt, vaatteiden pesu mukaan luettuna. Joskus talo on täynnä naisia, enkä silloin koske niihin ollenkaan, mutta osaan kyllä kaiken tarpeellisen. Ei ne sen vaikeampia ole kuin miesten työtkään, ja paljon kevyempiä ja siistimpiä. Ei niitä mies helposti minään töinä edes pidä, mutta kunhan niitä on tarpeeksi, niin huomaa kyllä miten jatkuva huolenpito isosta kasasta tehtäviä, jotka Hannah Arendtin raatamisen (miksi labour minusta on paras kääntää) käsitteen tapaan eivät valmistu koskaan, vaan ovat edessä joka ainoa päivä uudestaan, alkaa käydä työstä sekin. Tytär tekee melkein kaikki ruuat kun kotona ollaan, mikä sopii minulle; auttelen missä hän tarvitsee. Mitään eineksiä meillä ei olla koskaan syöty, paitsi nyt joskus maistettu. Eikä meillä kasva avuttomia ihmisiä.
Mutta kyllä tässä alkaa itse kukin väsyä. Minullakin työt hiljalleen kiihtyy. Eduskunta nyhrää uutta yliopistolakia, mikä aiheuttaa monenlaista hässäkkää, ja näyttää lisäävän autoritäärisen demokratian piirteitä niin valtakunnassa kuin korkeammassa opetuksessammekin. Kuusi hallinnollista uudistusta on edelleen menossa päällekäin eteenpäin, eli kaikki on täydessä sotkussa.
Murheenkryynini raitis putki ei pitkään pitänyt, eikä hän ole vielä tänä vuonna ollut kuin kaksi täyttä viikkoa opetustöissään. Kuukausia on kulunut kaksi. En voi tehdä asialle paljon mitään, kyllä hän yrittää. Ja on hyvä tyyppi selvin päin ollessaan. Näkee sen hänen oppilaistaankin; ovat lojaaleja hänelle ja odottavat josko seuraavalla viikolla asiat etenisivät, vaikka olen tarjonnut ohjausta ja vaihtoehtoisia kurssien suoritusmuotoja. Erottamismenettelyyn en halua vielä lähteä ollenkaan.
Ja oli tässä vaikea kiusaamistapauskin. Pitkä ja kamala. Tapahtunut tosin kauan sitten lukioaikana, mutta sen kammo nousi nyt pintaan uudestaan väitöskirjaa tehdessä, ja ihminen meni ihan lukkoon ja lamaan. Väitöskirjan tekijähän pääsee erilaisissa yhteyksissä, kuten seminaari- ja konferenssiesiintymisissään, internettiin, mistä hakukone löytää hänen nimensä. Rakennettiin hänelle taiteilijanimi ja tehtiin uusi sähköpostiosoitekin, niin että hänen ei tarvitse pelätä muinaisten vainoajien saavan häntä kiinni täältä kaukaa edes Kuukkelin avulla. Se tuntui hänet rauhoittavan, ja työ jatkuu. En oikein muuta osannut. Selvitelköön itse omaa menneisyyttään sellaisina palasina kuin pystyy sulattamaan, salanimen antaman suojan takaa.
Blogeja en ole jaksanut lukea, ei ole aikaa, väsyttää ja huolia on tässä nyt tarpeeksi lähipiirissäkin. Mutta tulipahan kirjoitettua tämä edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti