23 marraskuuta täällä on käyty viimeksi. Ei ehdi, ja jos ehtisi, ei jaksa. Lukukauden loppu häämöttää ja tahti on aika kiivas. Tenttiaika, kaikenlaisia tenttisuorituksia ympäri Suomea luettavaksi, Lapista Helsinkiin, Joensuusta Vaasaan. Valtakunnallisen opetuksen antamisessa on oma hupinsa, mutta on siinä oma lukemisensakin. Tenttejä kotiyliopistossa, esseitä, harjoitteluraportteja, graduja kymmenkunta, neljä väitöskirjaa. Lausuntoja uuteen yliopistolakiin liittyen. Neuvomista ja rauhoittelua. 465 työsähköpostia laskin lähettäneeni marraskuussa, lähes kaikki vain vastauksia erilaisiin kyselyihin ja pyyntöihin. Minä en lähetä kellekään omatoimisesti, jos ei ole välttämätöntä. Sama tahti on jatkunut tämän joulukuun ensimmäisen viikon, mutta jos kohta ensi viikolla alkaisi vähitellen hiljetä. Tutkintoaan ei ainakaan enää kukaan voi ryhtyä ottamaan ulos tänä vuonna, sitä varten on pitänyt jättää gradut ja tehdä viimeiset tentit jo aikaisemmin. Nyt kun työaikansa pitää laskea joka päivä, voin katsoa Solen kuukausiyhteenvedosta että tein marraskuussa ylitöitä 85 tuntia, en sen enempää. Siitähän ei meille mitään makseta, koska kotona tietokoneen tai papereiden kanssa tehtävä työ kuuluu kotirauhan piiriin. Työnantajalle ei kuulu montako tuntia hommiin menee, kaikki vain on tehtävä ja jokaisesta pidettävä huolta.

Tänään sunnuntaina keskeytin päivällä sen verraksi että otin moottorisahan ja kävin metässä sahaamassa paksun vanhan ja lahon koivun pätkiksi. Oli kaatunut lenkkipolun päälle. Mehtä on asemakaavassa merkitty luonnontilaiseksi puistoksi, eli se on vapaata vanhaa mehtää, josta lähes joka vuosi rojahtaa nurin joku läpimätä koivu. Koska sellainen kuuluu luontoon, ei kunta niitä siitä siivoa, muttei myöskään valita jos me asukkaat pidetään polut auki.

Miina meni siitä alitse tai joskus hyppää yli, tytär ja minä päästiin myös ylitse aika helposti, mutta vaimo lyhytjalkaisena ja jo vähän raskaampana joutui menemään yli kahareisin. Takapuoli kastui, etenkin tähän vuodenaikaan. Puu on siinä jonkun viikon jo odottanut pätkijäänsä, mutta ei ole kukaan naapurikaan kehdannut tehdä. Minä sitten, vaimo siitä jo useamman kerran huomautti. Aika kovaa sahata. Läpivettynyt ja tiukkaan jäätynyt laho puu.

Mukavaahan se oli, mutta kuntoni on selvästi aika rapana taas. Pitäisi tehdä joka päivä ruumiillaan muutama tunti töitä ja nukkua kunnolla. Joskus tässä taas varmaan ehtii siihenkin.