Miina ja orava

Minulla on pihassa kaksi lintulautaa, joissa on auringonkukkaa ja maapähkinöitä. Orava käy siellä myös syömässä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Siinä on kuitenkin omat vaaransa. Miina keksi, että pihassa orava vierailee, ja mielellään metsästäisi sen. Miinalla on ovelta matkaa ruokapaikoille 15-18 m, ja isona painavana koirana hän lähtee suoraan kohti melkoisella metelillä. Oravalla on matkaa lähimpään puuhun 0-3 m, ja se on Miinaa paljon ketterämpi ja lyhyellä matkalla nopeampi. Näin orava on puussa reilusti ennen kuin Miina paikalle saapuu. Minusta tilanne on aika reilu, enkä ole siihen puuttunut. Miina on äärimmäisen iloinen mahdollisuudesta päästä oravan tappoon. Oravan tehtävänä noin yleensäkin on pysyä tarkkana, ja selvitä hengissä kissoista, ketuista ja pöllöistä, sekä syödä toisten eläinten poikasia, jos kohdalle sattuu.



Ei oravatkaan silti aina ole tarkkoina. Se oli kerran hajamielinen, lähti liian myöhään liikkeelle, joutui paniikkiin ja lähti vielä väärään suuntaan. Eli Miinaa kohti. Meni Miinan oikeaa etujalkaa hipoen millimetrien päässä Miinan hampaista, mutta hengissä kuitenkin selviten. Kiipesi petäjään niin korkealle kuin pääsi.

Sellaista on elämä, ja varmasti oravaa pelotti. Siltikään minä en tilanteeseen puutu, enkä ota Miinalta hänen iloaan. Orava on tervetullut syömään ruokaani, mutta sen on itse pidettävä itsensä hengissä.