Tavallista arkea sitten täällä, arkena ja pyhänä. Töitä ja töitä, iltaisin syömistä ja ryyppäämistä näiden kanssa, paluu kotiin ja nukkumaan. Aamulla töihin. Tästä alkaa jo alun ihanuus karista.

Talon edessä, kadun toisella puolella, näkyy olevan kaksi hostess-baaria. Niissä saa tilata pöytään viinaa, yleensä viskiä vedellä, ja naisen sitä kaatamaan. Sen jälkeen voi olla vapaasti, eli sönköttää huolensa ja murheensa naiselle, sekä ehkä vähän tanssahtaakin. Hiljaisen musiikin tahtiin; tällaisella asuntoalueella ei pidetä mitään diskoa. Kun mies ei enää jaksa pysyä pystyssä tai rahat rupeaa loppumaan, nainen soittaa taksin, taluttaa ukon autoon, vilkuttaa hyvästyksi, pyytää tulemaan uudelleen, ja lähettää ukon kotiinsa. Ne yleensä hoitelee useampaa murheellista samaan aikaan, joko samassa tai eri pöydissä. Käy varmasti työstä.

Sellainen maksaa, mutta asiakkaan ei tarvitse huolehtia yhtään mistään. Häntä ei heitetä kännisenä kadulle, missä hän saattaisi teloa itsensä, tai räyhätä ohikulkijoille. Kaikki tapahtuu aikalailla hiljaa, siististi ja sopuisasti.

Yksi tuttu teki sitä hommaa pitkään, vuosikymmeniä, Tokiossa, kunnes kuoli pari vuotta sitten viinaan. Ei hostessin tarvitse olla nuori eikä kaunis, etenkään tuollaisissa kantapaikoissa. Jos hän vain on sellainen, että miehet tulevat kerran toisensa jälkeen hänen luokseen ja kaivavat lompsansa tyhjäksi, on täysin sama miltä nainen näyttää.

Heräsin neljältä, postinkantaja jakaa aamulehdet juosten. Se vähän käytävässä kolisee. Helposti luulee, että siellä on jotain väkivaltaa tapahtumassa. Jos yrittäisi takaisin nukkumaan, vielä pari tuntia.