Carlos Pueblan Hasta siempre Comandante vuodelta 1965 oli aina minusta äärettömän kaunis laulu, vaikka en sanoista juuri mitään ymmärtänytkään. Kun sitä nyt kuuntelee, niin onhan se selvästi sanoiltaan oman aikansa valtiollisia lauluja, mutta varmasti kaikkein parhain melodialtaan. 

En kärsi kuunnella kuin klassisia versioita siitä, eli pieni kitaraorkesteri ja käheä-äänisiä miehiä. Tällainen sen olla pitää. Toki kehitystä saa maailmassa olla, mutta diskoversiot, tai tanssityttöjen käyttö lavalla, tai ylenmääräinen paatos raapii sieluani. Nathalie Cardonen versiota, jota Tuubi on täynnään, en kerta kaikkiaan siedä. Guevara tapettiin vasta 1967, joten ei se mikään pateettinen muistolaulu ole. Ja sen käyttö tanssimusiikkinakin on minulle, vanhalle miehelle, kammottavan kornia; taaskaan hittien kuuntelijat eivät kuuntele sanoja eivätkä ajattele laulun historiallista kontekstia. Ei silti, saa laulajana olla kaunis nainenkin, kunhan tunnelma on hyvä, sopivan karhea ja siloittelematon, eikä se kauneus ole millään tavalla keskeisessä asemassa. Tämä pari laulaa hyvin.



 

Hasta siempre Comandante

Aprendimos a quererte
desde la histórica altura
donde el sol de tu bravura
le puso cerco a la muerte.

Estribillo:

Aquí se queda la clara,
la entrañable transparencia,
de tu querida presencia
Comandante Che Guevara.

Tu mano gloriosa y fuerte
sobre la historia dispara
cuando todo Santa Clara
se despierta para verte.

Estribillo

Vienes quemando la brisa
con soles de primavera
para plantar la bandera
con la luz de tu sonrisa.

Estribillo

Tu amor revolucionario
te conduce a nueva empresa
donde esperan la firmeza
de tu brazo libertario.

Estribillo

Seguiremos adelante
como junto a ti seguimos
y con Fidel te decimos:
!Hasta siempre, Comandante!

Estribillo