tiistai 3. kesäkuuta 2008
Prunus maackii
Otin moottorisahan ja kaadoin pihasta 3 Prunus maackiita. Ne niin hyvin kasvaisivat karulla petäjäkankaalla, mutta eivät kelpaa varjopuiksi kukkapenkkiin. Liian ravinteikasta, eivät osaa lopettaa syksyllä kasvuaan, versot paleltuu ja rungot halkeilevat talvella. Katselin niitä kevään, 4-6 metrisiksi kasvaneita puita, mutta ei niihin kunnon lehteä tullut. Olivat kuolemassa pystyyn. Hirmuiset 1-2 cm vuosirenkaat. Lumesta ja pakkasesta ne tykkäisivät, ovat Siperian talviin tottuneita, mutta eivät viime talven kaltaisista vesisadetalvista. Kannosta saattaa versoa uutta. Tykkään sen rungosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kiitos pihapuumme tunnistusavusta, se tosiaan taitaa olla mongolianvaahtera. Nyt vain olen ollut huolissani siitä koska se näyttäisi tekevän kuolemaa :(
Sitä on leikattu joskus kolme-neljä vuotta sitten, aika rankastikin, mutta ajankohdasta en ole varma - keväällähän sitä ei saa leikata. Joka tapauksessa olen miettinyt voisiko huonovointisuus johtua tuosta leikkelystä, vielä näin vuosien kuluttuakin?
Viime kesänä puu oli vielä huippuvoimissa, tuuhea ja syksyllä täynnä hedelmiä, joista suurin osa jäi puuhun talven ylikin. Nyt kovin monet oksankärjet törröttävät kuivina ja riutuneina, lehtiä ei ole kuin siellä täällä kimppuina - ja nekin kaikki ovat täynnä kirvoja :(
Kirvat ovatkin ihan uusi juttu, sillä niitä ei ole tässä puussa koskaan aikaisemmin ollut! Enkä yhtään ymmärrä miten ne juuri nyt ovat puun valloittaneet. Voisiko sitten olla niin kurjasti että kirvat olisivat nyt tuhoamassa koko puun?
Minua tosiaan surettaa tuo puuparka; se on niin kaunis ja tärkeä minulle ja on tosi ikävää jos se joudutaan kohta kaatamaan :(
Hei Bambi,
en usko, että syy on tuossa muutaman vuoden takaisessa leikkauksessa. Sellainen näkyy kyllä vuoden sisällä jos on näkyäkseen. Syy on mieluummin viime ja ehkä jo edellisessäkin kummassa talvessa. Sinun mongolianvaahterasi, kuten minun tuohituomenikin, ovat siperialaisia puita, jotka ovat tottuneet mantereiseen ilmastoon: kun talvi tulee, niin se tulee kunnolla ja on pakkasta. Pakkanen kestetään, ja kun se loppuu, onkin jo kevät ja on kiire päästä uuteen kasvuun. Mantereiset kasvit tarkkailevat lämpötiloja herkemmin kuin mereiset.
Ne eivät oikein osaa ruveta talvehtimaan mereisessä ilmastossa, millainen viime talvi oli; sateinen, kostea, lauha. Ne kuluttavat ravintoa, etenkin oksankärjissä missä kasvupisteet eivät saa selvää pitäisikö nukahtaa talviuneen vai ei, ja niissä on elintoimintoja kun lopulta pakkanen tulee ja tekee pahaa jälkeä. En tiedä mikä merkitys oli silläkään, että maa ei kunnolla routaantunut, vaan oli sulaa ja märkää koko ajan. Kai se puun hereillä pitää sellainenkin.
En tiedä miten puullesi käy. Joskus ne toipuu, joskus ei. Jos se on jaksanut tehdä tähän mennessä täysikokoiset lehdet sinne minne on tehnyt, niin ehkä se toipuu. Jos lehdet ovat vielä liian pienet ja ehkä lerpattavatkin, tarkoittaa se sitä että juuristo on vakavasti vaurioitunut. Se on paha merkki. Sen merkin takia minä katkaisin omani.
Kirvat ei varmaan puuta tuhoa; ne ovat luultavasti sen merkki, että versoissa on paljon kevättä varten varastoitua sokeria, joka ei pääse muuttumaan versojen kasvuksi, vaan kertyy paikalleen kirvoja houkuttelemaan. Eli puun elintoiminnot on kovasti sekaisin.
Hei, ja kiitos taas syväluotaavasta puunhoitokurssitiivistelmästä :)
Joo, paikoitellen lehtikimput näyttävät hieman nuhjuisilta ja pienikokoisilta, mutta luulisin sen johtuvan enimmäkseen noista kirvoista... Ja ainakin osa lehdistä on kuitenkin ihan normaalikokoisia ja hyvinvoivan näköisiä. Mutta kovin harvassa ovat :/ ja nyt kun niissä alkaa olla kokoa, niin huomaa kuinka paljon oksia on kuivunut ja/tai vaurioitunut :(
Ajattelin loppukesästä yrittää hoidella kuivettuneet oksat poies - hankalaa se varmaan on kun puu kuitenkin on kasvanut aika korkeaksi ja ylimmät oksat ovat terassin valokatteen päällä... Mutta yrittää nyt kuitenkin aion, jostain syystä puusta on nyt tullut minulle kovin tärkeä ja haluaisin sen vielä elpyvän, ja jotenkin uskon/luulen/kuvittelen että kuivien oksien leikkelykin auttaisi sitä, edes jollain tavalla.
Hyvä. Jos iso osa lehdistä on kunnollisen näköisiä, ja versoihin tulee selvästi pituuskasvua, puu saattaa hyvin selvitä. Kuivien oksien poistaminen kannattaa, koska ne rupeavat ennen pitkää lahoamaan, jos jäävät paikalleen. Paras aika on tuossa heinäkuun lopulla, elokuun alussa; ehtivät hyvin vielä asettautua uuteen talveen leikkauksen jälkeen. Älä jätä tappeja, äläkä leikkaa aivan rungon myötäisestikään, vaan oksakauluksen etureunaa myöten. Sen kauluksen tehtävä on nimenomaan kasvattaa uusi kuori pudonneen oksan paikalle.
Lähetä kommentti