Minulla on nyt oppilaina 7 saksalaista. Ihan samanlaista hiljaista väkeä ne ovat kuin suomalaisetkin. Mainittavin ero taitaa olla, että siinä missä suomalainen opiskelija valittaa luennon tai tapaamisen aikaisuutta klo 8 aamulla muttei enää klo 9, saksalaiset tulee saliin vielä 9.30 leveästi haukotellen. Hiljaisuus osin varmasti johtuu myös siitä, että puhun sen verran esoteerisiä, ettei kenelläkään ole asiasta juuri mitään aikaisempaa tietoa.

Alcottin kirja, jota tyttären kanssa luen, on siitä mielenkiintoinen, että 140 vuotta sitten Yhdysvalloissa selvästi oli ihanteena osata puhua ja lukea englannin lisäksi ranskaa ja saksaa. Nykyään ei ole. Minulla on yleensä vuosittain opiskelijoiden joukossa 2-4 Yhdysvaltoihin tai Kanadaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläistä, monet toistakin polvea vasta, mutta vain noin kolmasosa heistä saa edes suomea puhuttua, tai että edes kunnolla yrittää, loput pysyy kaikessa missä voivat ehdottomasti englannissa. No, jotkut kanadalaisista suomalaisten jälkeläisistä osaavat ranskaa.

Saksalaistenkin olettaisi osaavan sitä, sekä muitakin kieliä, kun kerran Euroopan keskustassa asustelevat, mutta käytännössä ainakin nuorten opiskelijoiden kielitaito vaikuttaa kovin vähäiseltä, sekä englannin että muiden vieraiden kielten suhteen. Mielenkiintoista.