lauantai 22. maaliskuuta 2008

Viimeinkin pakkanen. Kylmä, kuiva ja kirkas pakkanen aamulla. Kuka tekee kesällä mitään, jos voisi vain olla ainainen maaliskuu. Sitä kesää kyllä löytyy maapallolta paljon, jos jotakuta joskus huvittaa käydä sitä katsomassa.

Täytin lintujen ruokintapaikat. Piha täyttyy aina keväällä. Kyläläisistä monet ilmeisesti unohtavat näillä tienoilla ruokkimisen, mutta hankea on maassa vielä paksulti. Tinttejä siellä on ollut pitkin talvea, närhiä, variksia, harakoita ja oravia samoin. Nyt on tullut peltosirkkuja ja muuttomatkalla olevia urpiaisia siellä oli tänään parvi. Pöllöt käy joskus hakemassa lämpimän aterian. Tammikuussa oravia oli vielä 3, nyt yksi; närhiä oli 4, nyt 3. Pienemmistä ei voi oikein pitää lukua.

Lämmitin saunan aamulla iltaa varten. Pakkaspuilla vaihteeksi; en ollut jaksanut ottaa puita sisään lämpiämään aikaisempina päivinä. Syttyihän ne tietysti, kuivia sentään ovat, mutta hitaampia imemään tulta. Lämmitin uuninkin kuumaksi ja ajoin 
2 kottikärrillistä puita sisään. 
Lähden kohta taas viikon reissulle, mutta perheen on 
niillä helppo lämmittää taloa sen aikaa.

Kasasin vaimolle mankelin jalustan. UPOn vehje. Muu helppoa, mutta yhdessä vastakappaleessa 
ei ollut jengoja ollenkaan. 
Vaimolla ei ollut kuittiakaan enää tallessa. 
Ostos oli muutaman viikon vanha. 
Yritin tehdä jengat velimiehen 20-v vanhalla jengasarjalla, 
mutta kyllä se oli jo käyttöikänsä päässä.
Yhden metallipiikin onnistuin upottamaan etusormeeni,
ja saman sormen revin myös jalustan viimeistelemättömään metallisärmään. Viimein tajusin, että saa siitä hökötyksestä 
tukevan ruuvaamalla mankeli
itse jalustaansa kiinni.
Kaikkea paskaa se UPOkin kauppaa.

Imuroin tyttären kanssa talon, ja käytiin sen päälle kaupassa ensi viikon ruuat ostamassa.
Vaimo hoiti tänään ruuanlaiton. Iltapäivällä käytiin hiihtämässä jäällä tunnin verran,
ja sitten saunassa. Katseltiin Ameriikan Dädiä yksi kiekko. Lopuksi luin tyttären kanssa
Harri Potteria. Ne on kaikki luettu kahdestaan ääneen iltaisin, tämä viimeinenkin on kohta jo puolessa.

Olen syönyt mämmiä ja pierryt kuin Peräsmies.

Kyllä minä tällaisia kotitalonmiehen hommia tekisin vaikka kuinka. Olisi vain aikaa tälle.

Luin myös kaiken keskellä yhden gradun käsikirjoituksen Chilen Concertaciónista; ei huono, 
mutta 120 sivuisena aika pitkä. Konsultoin hiihtoreissulla naapurin emäntää
hänen väikkärinsä julkaisuaikatauluista. Lueskelin pietarilaisen oppilaani kirjoituksia
Leibnizin kirjeistä Pietari I:lle. Ei ihminen oikeastaan mitään lepäilyä tarvitse, paitsi
joskus. Lomat ja lomailu on puhdasta markkinaa. Se mitä ihminen oikeasti tarvitsee
on monenlaista tekemistä. Ihan niin kuin lapsetkin. Ne vaihtaa tekemisiään koko
ajan ja ovat tyytyväisiä. Vetävät päiväunet välillä.

Tänään en kyllä päiväunia nukkunut, mutta ihminen,
joka niitä edes joskus pystyy nukkumaan, ei voi olla täysin menetetty.

Ei kommentteja: