Linnut on oppivaisia. Tikka luultavasti isoista linnuista ensimmäisenä oppi roikkumaan linnunmakkarassa kynsillään ja syömään. 
Närhet niiden perässä ja harakat närhien perässä.
Variksilta ei vielä onnistu.

Linnut on helppoja huolenpidettäviä. Ruuan vieminen riittää. Tappelevat keskenään ja
murhaavat toisiaan huutelematta minua väliin. Pitävät jokainen itse huolen kaikista töistään:
syöminen ja hengissä pysyttely, näin talvella. Vaikka siellä nyt käy kymmeniä lintuja päivittäin ja vilinä on kova - varmasti olen näillä seuduilla viimeinen joka vielä ruokkii - kaikki hoituu
hyvin kun ruokapaikkoja on kuusi, sekä talon vieressä meitä katselijoita varten että metsän reunassa aremmille vieraille. Tämä on hyvin suunniteltu. Ja sanon sen ihan itse. 

Helsingin paikallislehdessä oli juttua työuupumuksista ja Itellasta, missä ratkaisuksi oli keksitty esimiehet. 
Heidän vastuullaan on huomata, järjestää ja pitää huolta. 
Sai apuna käyttää konsulttejakin, mutta silti.

Niinpä niin. Se on yksi niitti lisää tähän toimintatapaan, 
missä syyllisyys niin tuloksesta kuin pahasta 
olostakin on aina jonkun tai joidenkin yksilöiden niskassa, 
kollektiivisia syyllisyyksiä unohtamatta. 

Syönpä mämmiä ja rupean pieremään pitkiä pieruja. Se on mukavaa. 

Bloggerin kirjoitusohjelma ei osaa rivittää kunnolla. Kaiken minkä haluaa julkaista joutuu jälkieditoimaan pari kolme kertaa. Miksi tällaiseen törmää jatkuvasti?

Mämmiä. Se on hyvää ja täydellisesti suunniteltua.