Kirjoittamisen aloittaminen on aina niin kamalaa, että yhdessä päivässä ei  saa juuri edes sitä aloittamistakaan tehtyä. Mutta tulipahan painettua mieleen mitä pitäisi tehdä.

Kirjoittamisen sijaan kuuntelin paljon Beethovenin Tunteellista sonaattia, Kuutamoakin, ja Chopinin poloneeseja. Tytär soitti いつも何度でもを:

呼んでいる胸のどこか奥で
いつも心躍る夢を見たい。。。

Joskus, jos olisi aikaa, olisi mukava itsekin opetella pianoa soittamaan. Jos siellä eläkkeellä ...

Käytiin hiihtämässä. Tyttären kanssa erottiin matkan varrella mäkeä laskemaan. Vaimo ei ole oikein koskaan oppinut mäkeen, pysyy mieluummin järven tasaisella pinnalla. Tytär pitää tasapainonsa hyvin eikä pelkää jyrkkiäkään mäkiä. Hihkuu vaan mennessään, lumi pöllyää. Vaimo kiersi järven suunnilleen samassa ajassa kuin me hiihdeltiin mäkilatu ympäri ja palattiin kotiin.

Päiväunetkin nukuin tänään. Päiväruuan jälkeen. Hidasta elämää välillä.