靖国神社 Yasukuni jinja

Oikeastaan instituutio käyttää virallisesti itsestään vanhoja merkkejä, joilla nimi kirjoitetaan 靖國神社。Yasukuni on varmasti Japanin kuuluisin shintō-pyhäkkö. Joka vuosi uutisissa, Japanin huippupoliitikkojen käydessä siellä kumartamassa, Etelä- ja Pohjois-Korean, Kiinan ja yhä useammin myös Yhdysvaltojen ilmaistessa paheksuntaansa. Siellä on pyhitettyinä noin 2.5 miljoonaa Japanin sisä- ja ulkosodissa vuodesta 1868 lähtien valtion ja keisarin puolesta kuollutta miestä ja naista, mutta ei vuoden 1868 jälkeen valtaan noussutta hallitusta ja sen seuraajia vastaan taistelleita kuolleita. Eli siellä ei esimerkiksi ole shogunaatin puolesta 1868-9 taistelleita.

Ongelmana ovat 1 068 nimeä, jotka eivät kuolleet II maailmansodassa vaan vasta sen jälkeen. Ilman heitä paikka olisi tavallinen sodissa kuolleita kunnioittava pyhäkkö. Nämä olivat toisen maailmansodan jälkeen sotarikoksista tuomittuja, tai rikollisiksi todettuja mutta eri syistä tuomitsematta jätettyjä ihmisiä, mukaan lukien neljätoista Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä syytettyinä ollutta Japanin poliittista ja sotiaallista johtajaa. Vain seitsemän heistä loppujen lopuksi hirtettiin vuonna 1948, kaikki hallituksessa olleita kenraaleita kuten pääministeri Tōjō Hideki, tai alueellisia sotilaskomentajia. Yasukunin luettelossa he joka tapauksessa ovat, samoin kuin siviilioloissa kuolleet sotarikolliset. Heidät lisättiin luetteloon vasta 1978 salaisesti, eikä asiasta edes informoitu ennen kuin 1979. Pyhäkkö on aivan keisarin palatsin vieressä Tokion keskustassa, ja keisarilla oli tapana vierailla siellä muutamien vuosien välein, mutta viimeisen kerran näin on tapahtunut 1975. Nämä 1068 nimeä ovat siis iso ongelma.

 Olen käynyt siellä vuosien mittaan aikaismminkin. Ennen vanhaan siellä oli vasemmistolaisia jakamassa vastapropagandaa ja äärioikeistolaisia mustissa pakettiautoissaan soittamassa sotilasmusiikkia livenä tai kaiuttimista. Mutta vasemmistolaiset ovat jo vanhainkodeissa tai haudoissaan, eikä mustia pakettiautojakaan näkynyt. Hiljaista ja rauhallista. Uloin torii on rautaportti.

 Seuraava on kupariportti.

 Sitten massiivinen puinen, keisarilliset sinetit ovissa.

 Lopuksi pyhäkkö, joka on ihan tavallinen shintō-pyhäkkö.

 Setrin alle on pyhitte myös sotahevoset ja sotakoirat omine patsaineen. Poliisi siellä partioi, mutta rauhallisesti hänkin.

 Paikan toinen ongelma on sen museo, jossa esitetään II maailmansodan historia äärioikeistolaiseen tapaan prosessina, jossa Euro-Amerikka imperialistisesti pakotti Japanin Aasian vapautussotaan. Vielä 7 vuotta sitten näyttelyssä myös argumentoitiin sitkeästi, että Nankingin verilöyly oli kiinalaisten omaa syytä, mutta nyt koko asiaa ei mainittu enää ollenkaan. Tyhjän suomalaisen Amiraaliolutpullon näyttelyssä edelleen saattoi nähdä omassa lasivitriinissään amiraali Tōgō Heihachirōn kuva kyljessään; se osoittaa siellä suomalaisten kiitollisuutta Japanille siitä että Tōgōn johtama laivasto vuonna 1905 Tsushiman meritaistelussa tuhosi Venäjän Itämeren laivaston, joka oli puhjehtinut 9 kuukautta Pietarista  Afrikan ympäri tänne auttamaan maasotavoimia sodassa Japania vastaan. Valokuvia museossa ei kuitenkaan enää saa ottaa, aulaa lukuunottamatta. Siellä on vähän tykkejä, sotaveturi ja tämä Zero-hävittäjä.

 Museon kahvilassa voi syödä. Tässä on merivoimien vuoden 1900 reseptillä tehty ateria; pienen kupin vihannekset ovat nykyajan lisäys. Pieni annos riisiä, keitettyjä vihanneksia, hyvin laiha currykastike, pari pientä nokaretta lihaa. En tiedä onko venäläisillä 110 vuotta sitten ollut vahvemmat ateriat, mutta tuollakin ihminen hyvin pärjää.

Ikääntyneen valtion, jonka väkiluku vähenee noin 200 000 ihmisellä vuosittain, väsyneeltä sotamuseolta Yasukuni hiljaisena arkipäivänä vaikutti.

Yasukunin alueella on myös toinen pyhäkkö, pieni puinen rakennus, 鎭霊社 Chinreisha, jonne on pyhitetty kaikki maailman sodissa kuolleet, myös japanilaisten tappamat, sekä 1868 shōgunin joukoissa taistelleet. Nimilistoja siellä ei ole; se on vain yleinen pyhäkkö. Se on kuitenkin yleensä kiinni, eikä siellä voi käydä. En ole nähnyt sitä koskaan, enkä siis nytkään.