永富家のお茶 Nagatomin talon teetä

Himejin kaupungissa Kiotosta 100 km länteen päin on paitsi nätti vanha linna - juuri nyt korjattavana peitteiden ja telineiden takana -  myös erittäin hyvin säilynyt vanha maalaistalo. Rikkaan Nagatomi-nimisen maanomistaja- ja riisinviljelijäsuvun 1822 rakentama paikka. Sinne oli Himejin asemalta 15 km, mutta hyvin vaivan arvoinen vierailukohde se on. Taksilla hiukka reilu 1000 yeniä eli alta 10 euroa. Temppeleitä ja linnoja näkee helposti, mutta tällaisia rakennuksia ei. Se on kulttuuriperintökohde ja säilytetään sellaisenaan, mutta suvun jäseniä edelleen myös asuu ja toimii siellä. Riisipellot ympäriltä on rakennettu täyteen taloja, joten taloudellinen toiminta on enempi kulttuuriluonteista. Yksi on museoitujen rakennusten esittely, ja toinen on 茶道 sadōn eli teeseremonian opettaminen. Suvussa on harjoitettu sitä vähintäänkin 1700-luvun lopulta lähtien, jolloin ensimmäinen teehuone aikaisemman rakennuksen yhteyteen perustettiin, joten sillä on pitkät traditiot. Minut juoksutettiin lävitse paikkojen, joissa olisin mielelläni viipynyt pari tuntiakin, joten valokuvat on vähän mitä sattuu. 「二条城よりずっと面白いです」sanoin lähtiessäni. Pannaan se tähän, jos talon väki käy nettosessa ja ihmettelee kuka tämän kirjoitti. Talon nimi ja kulttuuriarvo on tässä pylväässä.

 Kivipolkua päästään nykyiseen teehuoneeseen.

 Siellä on vanha sammalpuutarhakin.

 Sekä hiekkakenttä niin kuin missä tahansa muussakin tärkeässä kulttuuripaikassa.

Pääasia vierailun aikana oli kuitenkin kokeilla käytännössä teehen liittyviä seremonioita. Tässä olen ihan itse asetellut hiilet tulikuoppaan. Hiilten raaka-aineena on erilaisia tammilajeja, mutta tässä paikassa puulajina on 椚 kunugi, eli Quercus acutissima. Kotoperäinen tammilaji täällä ja laajemminkin Koreassa ja Kiinassa. Sen puulaji ei ole yhtä sitkeää kuin monien muiden tammien, vaan siihen tulee tuoreenakin helposti säröjä ja halkeamia. Teeseremoniassa tätä pidetään nimenomaan arvona, koska siihen voi saada isoimmassa hiilen palassa näkyvän krysanteemin kukan muotoisen kuvion. Sitä edistetään vielä niin, että annetaan tämän muutenkin nopeakasvuisen tammilajin kasvaa kohtalaiseen kokoon, jonka jälkeen se leikataan juurestaan poikki, esiin tulevien versojen kasvaessa vielä nopeammin. Osa puutavarasta voidaan käyttää shiitake-sienien kasvatusalustana, ja osasta tehdään seremoniahiiliä. Kun ne on poltettu, ne pestään, kuivataan, pestään ja kuivataan useita kertoja, niin että irtonainen aines lähtee niistä pois, ja puun kuviot tulevat hyvin esiin. Noviisit ja nuoremmat oppilaat sitä tekevät. Isoin pala nostettiin tuliastian pohjalle käsin, kaikki muut puikoilla. Valkeaksi värjätty risu viimeiseksi ihan vain koristeeksi. Alla on edellisen polton hiilten paloja; ne hiljalleen sytyttävät nyt päälle pannut hiilet. Irtain tuhka on korjattu välillä pois. Nämä hiilet palavat kuumasti, pitkän aikaa, eivätkä savua. Näkymä on vieraiden suunnasta; teemestari siis istuisi vastakkaisella puolella.

Se palonkestävä materiaali, jonka päällä hiilet hehkuvat, ei ole hiekkaa, vaan pestyä tuhkaa. Oppilailla on paljon pesemistä.

 Tässä on ihan itse vatkattua teetä, ja hommaan tarvittavat välineet. Violetti liina tarvitaan pideltäessä vesipannun kuumaa kantta, jotta se ei kallistettaessa putoa. Kahvasta kärsii pitää paljaskäsin. Valkealla kostealla liinalla puhdistetaan seremoniallisesti lusikka ja teekuppi ennen kuin teetä siihen pannaan; toki välineet ovat puhtaita jo ennestään. Purkissa on jauhettua vihreää teetä, ja yhteen annokseen sitä käytetään kaksi bambulusikallista. Sudilla sekoitetaan juoma kunhan kuuma vesi on ensin kaadettu teen päälle. Se on tärkein vaihe; ei riitä, että teetä on vedessä tasaisesti joka puolella; juomaan pitää saada ilmaa ja vaahtoa, mikä tuo aromin syvimmät säikeet esille. Sitä pitää vatkata kuin kermavaahtoa, mihin tarvitaan tottunutta rannetta, ja kuplarakenteen pitää olla hyvin pieni. Tuossa on vielä liian isoja kuplia, eikä minun tekemäni tee selvästi ollut yhtä hyvää kuin tottuneen tekijän. Juotavaa kuitenkin. Itse minä sen join.

Kupit on kaikki erilaisia; kovin taiteellisia eli yleensä tavalla tai toisella röpelöisiä. Niitä käsiteltäessä käsissä ei saa olla mitään metallia, eli sormukset, rannekellot yms pitää kaikki riisua pois mielellään jo kotona ennen kuin lähtee matkalle. Valkeat sukat jalkaan; jos ei millään sellaisia ole, voi käyttää muun värisiäkin. Muuten vaatteilla ei ole väliä, kunhan ovat kohtuupuhtaat.

Yksi sääntö, jota usein kuulee, on että tee pitäisi juoda kolmella siemauksella. Ei ole pakko, sanoi täkäläinen opettaja. Säännön syynä on yksinkertaisesti se, että asiaa tuntemattomat ensikertalaiset eivät hermostuksissaan yritä juoda koko kuppia kerralla tyhjäksi, tukehdu juomaan, tai pärski vaivalla tehtyä annosta pitkin lattiaa. Muutamalla miellyttävällä siemauksella, välillä rauhassa maistellen ja hengittäen, se kannattaa juoda. Sanoi opettaja - reipas ja ylpeä n. 80-vuotias rouva - että 6 tai 8 on jo vähän liian paljon; se luo mielikuvan että tee on pahan makuista. Kannattaa juoda tee niin että on miellyttävää.

Jäi kysymättä mihin koulukuntaan tämä talo kuuluu. Samapa tuo; hyvä koulukunta joka tapauksessa.

Taloon ei siis voi kävellä sisään ja pyytää lupaa vispilöidä vähän teetä. Vierailuni oli etukäteen sovittu ja järjestetty opintoretki luokkahuoneeseen, jonne aikuiset oppilaat aurinkoisena sunnuntaipäivänä olisivat kerääntyneet joka tapauksessa.