節分鞍馬寺で Setsubun Kuraman temppelissä

Seremonia alkoi kahdelta maanantaina iltapäivällä, koulupäivän jälkeen, opettajia oli mukana paimentamassa lapsia. He ovat 7-vuotiaita, tytöt violettivalkoisissa, pojat sinivalkoisissa lasten shintō-puvuissa. Heille pidettiin ensin sukujen matri- ja patriarkkojen kanssa vajaan tunnin seremonia temppelin sisällä, missä oli rumpu- ja huilumusiikkia, saarnaa ja joskus paholaisen karjuntaa… onkohan 鬼 oni oikeastaan paholainen … tämä on monimutkaista. Yleensä he ovat pahoja, tekevät ilkeyksiä, aiheuttavat onnettomuuksia ja riitoja. He ovat kuitenkin menneet jossain määrin buddhalaisten 不動明王 fudō myōō hahmojen ja joidenkin temppelien edessä vartiota pitävien 二王 niō hahmojen kanssa. Kummatkin ovat pelottavan näköisiä, lihaksikkaita aseita kantavia sotureita, jotka puolustavat Buddhaa tarvittaessa, ja ovat itsekin jossain kohtuullisen korkealla tasolla kohti valaistumista. He ovat kuitenkin pelottavuudestaan huolimatta hyviä olentoja, tosin ankaria ja tiukkoja. Kun tähän vielä lisätään uskonnon joltinenkin haalistuminen ja maallistuminen Japanissa, sekä uskontojen yleinen sekoittaminen keskenään, niin setsubun-juhlien onista on tullut käytännössä huviolento lasten tarpeisiin. Ei samanlainen kuin joulupukista, ei hän mitään lahjoja tuo, mutta hänellä on muuta käyttöä.

Oni, lapset ja jousimiehet tulivat lopulta ulos temppelistä, ja kiersivät kolmeen kertaan sen kaikilla etusivustoilla karjumassa/hihkumassa pahaa pysymään muualla. Hyvin herttaista, ja hyvin kunnolla tehtyä. Jossain muualla huudetaan 鬼は外、福は中 ”oni wa soto, fuku wa naka”, eli ”oni ulos, onni sisään”, mutta kun tässä oltiin porukoissa hyvän onin kanssa, niin häntä ei ajettu pois, vaan vain kiljuttiin.

Kun asia oli annettu pahalle selvästi tiedoksi, ampuivat jousimienet vielä lopuksi ilmaan nuolia varmemmaksi vakuudeksi. He eivät olleet mitään ammattilaisia, vaan tavallisia Kuraman kylän miehiä, lasten sukulaisia tai perhetuttuja, eikä jouset olleet kovin vahvoja. Nuolissa on päässä paperi, joka hidasti niiden vauhtia. Niiden lentomatka oli ampujan taidoista riippuen 0.5-20 metriä.

Joissakin paikoin nuolien sijaan heitellään paahdettuja soijapapuja, mutta ei täällä. Ei tuhlata ruokaa.

Yleisö yritti saada nuolista koppia, ja vaikka ei aina saanutkaan, niin nopein sen aina joka tapauksessa keräsi. Jotkut onnistui saamaan kaksikin nuolta.

Edellisvuoden nuolista ei ole täällä tehty showta Yoshida-jinjan tapaan. Itse kukin käy vain omia aikojaan pudottamassa sen aitauksessa olevaan laatikkoon, mistä temppeli ne joskus kerää ja polttaa.

Lopuksi kulkueena viereiseen temppelirakennukseen, missä lyhyt loppuseremonia ja valokuvat oven edessä. Japanissa pojat istuu aina edessä ja kävelee kulkueissa aina edessä, tytöt on aina takana kaikkialla, mutta tässä nyt on eturiviin eksynyt kaksikin tyttöä.

Samoin kuvat vielä muista näyttelijöistä. Siinä se.

Kävelin alas vuoren rinnettä, missä lyhdyt jo alkoi loistaa. Hämärä tulee aikaisin tällaisena päivänä osin pilven sisällä.

Oni oli tästä talosta portaiden juurelta. Heillä on ravintola alakerrassa.

Täysin kasvismenu, ei lihan riekalettakaan. Tällaista voi saada kaukana Pohjoisvuorilla. Kasviksia, riisiä, nuudeleita, toofua, sieniä, yrttejä vuorelta. Ei halpa, ¥2600, mutta hyvä ateria. On siellä halvempaakin ruokaa. Mutta sopi tällaiseen päivään, jolloin oli 5 tuntia liikkeessä vuorilla ja näki paljon.