lauantai 18. tammikuuta 2014

詩仙堂 Shisendō

Eiden-linjan (叡山電鉄) asemalta Ichijoji (一乗寺) suoraan kohti Kioton Itävuoria, ja rinteille päästyä oikealle päin. Siellä on useita pieniä temppeleitä, joita ei oppaissa mainita, pienemmissä oppaissa ainakaan. Kävin pienellä kierroksella.

Tämä ei ole temppeli, vaan talo puutarhoineen. 石川丈山 Ishikawa Jōzan oli Tokugawa Ieyasun sotureita, joka taisteluiden laannuttua ryhtyi opiskelemaan, ja sitä myöten hankki 15 vuotta elantonsa lääninherran lasten kotiopettajana Hiroshimassa. Muutettuaan Kiotoon hän rakennutti 1641 pohjoisvuorille talon itselleen eläkepäivikseen 59-vuotiaana, ja asusteli siinä poikamiehenä, menemättä koskaan naimisiin. Hän rakenteli puutarhaansa, kirjoitti kiinalaista runoutta, harjoitteli kalligrafiaa ja kehitti omanlaisensa teeseremonian (Sencha/bunjincha???), eläen 90-vuotiaaksi, mikä oli siihen aikaan todella poikkeuksellisen pitkä ikä. Puutarha on karu, kuvastaa hyvin hänenlaisensa oppineen samurain tyyliä. Keisarillinen hovi järjesti myöhemmin talon eri buddhalaisten temppeleiden huolehdittavaksi, ja se on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Siellä on oma haravoitu hiekkakenttänsä.

 Karu puutarha, jonka parissa hyvin on 30 vuotta mennyt.
 Lammikkokin. Kylmää, vähän nollan yläpuolella; liekö syynä siihen että kalat on kaikki liikahtamatta yhdessä rykelmässä katoksen alla. Paitsi tuossa etualalla valkea karppi, jonka sielu on jo eronnut ruumiista. Ei palenna enää.
 Näitä näkee joskus tällaisissa puutarhoissa. Mysteeri, josta ei pääse ajattelemalla selville, vaan joka pitäisi varmaan kokeilla itse käytännössä. Ontto bambuputki on tasapainotettu niin, että sen umpinainen pää lepää alhaalla kivellä. Avonaiseen päähän annetaan virrata hiljalleen vettä. Kun putki täyttyy vedellä, muuttuu sen painopiste. Se kallistuu oikealle, kaataa itsestään kaiken veden pois, ja kolahtaa kajahtaen takaisin kiveä vasten. Maanviljelijät on alkuaan käyttäneet näitä pelottamaan peuroja ja villisikoja pois viljelyksiltä, mutta jossakin vaiheesta näistä tuli myös mietiskelypuutarhojen elementtejä. Se ongelma on: kun putki on täynnä ilmaa, sen raskas pää on vasemmalla. Kun se on täynnä vettä, sen raskas pää onkin oikealla. Kuinka näin voi olla?
 Ei Jōzan yksin ole talossaan asunut. Joku siellä on tehnyt ruokaa, varmaan useammallekin ihmiselle. Ainakin liedessä on useita tulisijoja, joihin on mahtunut monta pataa lämpiämään yhtä aikaa.
 Ei savupiippua. Talossa on Jōzanin aikaan ollut olkikatto, eli 30-50 cm kerros tarkoin aseteltuja riisinolkia pitämässä sadetta ulkona. Savu on pitänut kattoa kuivana alhaalta päin, ja savustanut sitä lahoamista vastaan. Leijaillut sitten ylärei'istä taivaalle.

5 kommenttia:

RH kirjoitti...

Jäin miettimään tuota putkea... jos siellä umpinaisessa päässä on "ummen" jälkeen vielä tyhjää, niin sitten painopiste olis valmiiksi vähän edempänä. Tai sitten bambu on vettä kevyempää umpinaisenakin. Mielenkiintoinen juttu, tekis mieli kokeilla :)

lepis kirjoitti...

Tuollaisen vesiaiheen voisi todellakin yrittää viritellä jonnekin. Sitten kesemmällä.

Tuollaista puutarhaa voisin hyvinkin tuijotella sen 30 vuotta, jos ei enemmänkin.

lepis kirjoitti...

Tuollaisen vesiaiheen voisi todellakin yrittää viritellä jonnekin. Sitten kesemmällä.

Tuollaista puutarhaa voisin hyvinkin tuijotella sen 30 vuotta, jos ei enemmänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kokeilemalla sen varmaan saisi itselleen miellettyä.

Anonyymi kirjoitti...

Bambun, ilman ja veden erilaiset ominaispainot siinä varmaan vaikuttavat.