Yksi joulupuu rakennettiin sisään; petäjästä paras. Vuosi sitten tämä puulaji testattiin, ja havaittiin selvästi paremmaksi kuin kuusi. Lujat oksat, lujat neulaset, luja latva, haisee kuusta paremmalle. Valmistui jouluaattona.
Koirakin pestiin, kuten tapana on. Pestään sitä satunnaisesti muulloinkin, mutta nimenomaan aina jouluaattona.
Tämä on ollut pimein ja märin joulu mitä koskaan olen nähnyt, ja onhan noita jo nähty. Järvissä on vielä jäätä, mutta kävelemään sinne ei pidä mennä. Ennen kuin lämpesi, ehdin jo käydä potkurilla 6 km lenkillä tuolla. Tänä talvena jää myös hiihtämättä.
Elokuvia ollaan katottu porukalla, syöty, käyty sukulaisissa, kävelty. Naiset pilkkoi 3 petäjää polttopuiksi, ja minä rakensin tätä ulkona olevaa joulupuuta. Alkaa olla jo lähellä valmista.
Tuo pihapetäjä katottiin parhaaksi kaataa. Se on hyvin lannoitetun kasvimaan reunassa, täydessä valossa ja kasvaa rajusti. Senttiset vuosirenkaat. Puuaine on kuitenkin hyvin pehmeää tuollaisessa petäjässä, oksat hauraita, latvus iso ja yhä enemmän kallellaan taloon päin, sinne missä paras valo on. Se pudottaa myös vuosittain tuhat käpyä ja hehtolitran kuivia neulasia. Nyt se oli vielä sen verran pieni, että saatiin vedettyä se köysillä kaatumaan pois päin talosta, mutta vuosi vuodelta se olisi käynyt painavammaksi. Kaadettiin samalla kaksi muutakin petäjää talon vierestä. Se ei ole oikein pihapuu. Mehtä on petäjän oikea paikka, karu mehtä.
Koska se kuitenkin oli linnunmakkarapuu keittiön ikkunan alla, niin kaadoin sen normaalia pitempään kantoon. Tein siihen katon; muovi päällä nyt, mutta kesällä kun aurinko taas pehmentää pikeä, asennan siihen kattopahvin. Siihen on nyt hyvä ripustella linnunmakkaroita, talipalloja ja lintulauta, pysyvät paremmin kuivinakin kuin puun oksilla. Päivät sekaisin niin että en tiennyt olevan lauantain, joten rautakauppa oli iltapäivällä jo kiinni, mutta maanantaina siihen saa lisää ruokaa. Kääntyy ennen pitkää vielä varmasti pakkaseksi, ja ruokaa on hyvä olla tähän aikaan paljon tarjolla. Aika paljon pihassa on edelleen lintuja käynyt.
5 kommenttia:
Hieno joulupuu! Ja oikein mie tuon edellisen postauksen kuvan katoin, että pitkä kanto... mutta miten te oikein saitte sen niin hallitusti kaadettua noin korkealta???
Näin tuosta untakin!
Ne lavat, joita en ole tehnyt polttopuiksi vaan säilyttänyt ressun alla tällaisia tarpeita varten, pinotaan puun viereen. Siitä saa tukevan pohjan; millään huteralla alustalla ei pidä tehdä töitä moottorisahan kanssa. Jätkä kiipeää ensin pitkän köyden puuhun niin ylös kuin kehtaa, asettuu sen jälkeen moottorisahan kanssa lavojen päälle ja kaataa puun noin vyötärönsä korkeudelta; vaimo ja tytär vetää pitkällä köydellä samaan aikaan puuta oikeaan suuntaan niin paljon kuin jaksavat. Yleensä se lähtee oikeaan suuntaan, paitsi jos oikein myrskyllä yrittää kaataa. Talojen vieressä on paras kaataa sen köyden kanssa, jos ei ole ammattimies. Tai -nainen. Lopuksi sahataan kannon pää tasaiseksi, niin monta kertaa että siitä tulee kohtuutasainen, ja annetaan syntyneet kiekot tyttären käyttöön, mitä niillä tehneenkään.
Ollaanpa kerrankin nähty samaa unta! Vaikka eri sängyissä.
Silti pelottais, että kaatuvan puun tyvi pyyhkäisee sahurin kumoon... latva kyllä lähtee oikeaan suuntaan jos köyden päässä on vetäjiä, mutta tyvi voi heittää sivuun.
Kaatuva puu ei pysty hyppäämään taakse päin, eikä sivullekaan. Se voi mennä ainoastaan yhteen suuntaan. Eri asia on, jos kaatosuunnan edessä on jotain, toinen puu tai rakennus tms, mutta vapaasti kaatuessaan puu ei pysty hyppimään. Putoaa nopeasti maahan, ei häiritse millään tavalla sahuria, joka jää paria metriä korkeammalle lavojen päälle.
Lähetä kommentti