Hellapuut

Naisten kanssa taas viikonloppu mökillä. Tykästyivät taannoisen työleiriviikon aikana puutöihin. Lihakset vahvistuu, osteoporoosin uhka etääntyy, rasvaa palaa vielä monta päivää töiden jälkeenkin. Tulokset ei tällä kertaa niin näyttäviä olleet, karsittiin isompia oksia ja tehtiin niistä hellapuita. Se on paljon hitaampaa kuin paksumman puun pilkkominen pieniksi. Tytär ei ennen karsimista ollut tehnyt; oppipahan senkin. Kolmeen henkeen kahtena puolen päivän hommana saatiin kuitenkin hellapuut hyvinkin pariksi kesäksi. Jos ei kolmeksikin. Kylmällä ilmalla niitä tarvitsee, mutta lämpimällä ei.

Mökillä nukuttaa tähän aikaan vuotta hyvin. Kynttilän valossa on sen verran pimeää, että aivot ei häiriinny liian kirkkaista valoista, kahdeksalta illalla jo alkaa tehdä mieli sänkyyn. Etenkin jos on muutaman tunnin tehnyt oikeita töitä. 

Niin sakea sumu sunnuntaina koko päivän että olisi hyvin voinut olla meren rannalla. Toista rantaa ei näkynyt ollenkaan. Hämärää ja kosteaa, mutta tyyntä, niin että oli aika lämmin tehdä töitä.

Sahasin lyhyemmäksi yhden petäjän kannon, kaataessa pitkäksi jätetty. Sitä ei saanut kirveellä halki ollenkaan. Se oli kuin kumia, kirves kimposi kun siihen löi. Ilmeisesti se oli täyttynyt juurista tulevalla vedellä. Piti sahata se moottorisahalla halki ensin. Mikä tietysti irrotti siitä pitkää kuitua, joka ennen pitkää täytti sahan, mennen jopa laipan ja ketjun väliin, ja jumitti koko vehkeen. Ei se silti harmittanut, helppohan tuo oli avata ja puhdistaa, ja koko ilmiö oli hyvin mielenkiintoinen. En ollut ennen nähnyt.