Remontti kerrostalossa

Viikko meni tiiviissä remontissa. Isän asuntoa on myyty vuosi, eikä mene kaupaksi. Pienessä hiljenevässä kaupungissa on samanlaisia myynnissä vaikka kuinka paljon, ja monilla muilla näkyy olevan kiireempi saada myytyä, joten hinnat näkyy olevan yllättävänkin matalia. Päätettiin veljentyttärien kanssa että kokeillaan remonttia mieluummin kuin lasketaan hintaa. Saavatpahan kokemusta, taidot kasvaa, mistä pitäisi olla hyötyä heille, oli operaatiolla sitten mitään merkitystä asunnon myynnin kannalta tai ei. Muutkin tekee samaa. Virkisti se vajaalla tonnilla myös paikkakunnan taloutta ja kasvatti Suomen bruttokansantuotetta. Ja oli mukavaa minulle. Olen hoitanut näitä tyttöjä kun he olivat vielä alle kouluikäisiä, asuin veljeni kanssa samassa talossa pari vuotta silloin. Heidän seuransa on hyvin miellyttävää nytkin, ja hyvä oli nähdä miten hyvin he nykyään tekevät töitä. Veljen kanssa se talo aikoinaan yhdessä tehtiin, mutta tytöt ei siihen aikaan vielä rakentaneet mitään. Oli mukava myös tehdä töitä käsillä koko päivä ja mennä illalla nukkumaan muita asioita hoitamatta. Hyvä viikko.

Tapetti pois; siihen on oma aineensa nykyään, ei tarvinnut valuttaa vettä lattialle. Kutua, jonka sai telalla vedettyä seiniin. Laipion rajan boordi oli hankala, kutu ei mennyt siitä hyvin lävitse, mutta lähti sieltäkin lastalla repimällä. Alta tuli esiin iloinen 1980-luvun alun värimaailma.

 En kuitenkaan ole kovin innostunut näistä märkätöistä, joten uutta tapettia seiniin ei laitettu, vaan maalattiin ne siisteiksi. Oma hankaluutensa tapeteissa myös ostajan kannalta; mistä yksi tykkää, se karkottaa toisen. Tehdään vain siistiä neutraalia jälkeä.

Olisin pannut lattiaan mielelläni uuden maton. Muovimatto on kerrostalossa ok. Pehmeä pohja, vaimentaa askelääniä, kestää kaljapullon kaatumisen lattialle olohuoneessa telkkaria katsellessa, ei korota lattiaa, helppo asentaa. Ongelmana tässä suunnitelmassa oli vanha lattiamatto. Sitä kokeilin ottaa pois, mutta ei siitä mitään tullut. 2 mm kohtuullisen hauras matto, joka oli heikompaa kuin se liima, jolla se oli kiinni. Liima oli vedetty koko saatanan lattiaan ja se oli helvetillisen lujaa. Sitä poisti neliömetrin tunnissa, puukolla hiljalleen veistämällä milli milliltä. Matto repesi vetäessä. Ei siitä mitään tullut. Ehkä sen jollain jyrsimellä olisi saanut pois. Olen asentanut muovimattoa pariin paikkaan joskus, mutta ei siellä vedetty liimaa muualle kuin saumakohtiin. Sehän pysyy paikoillaan, ei liiku minnekään. Ei sitä tarvitse liimata koko alaltaan.

Veljentyttäret joka tapauksessa kannattivat laminaattia, jota sanoivat nykyään yleensä käytettävän kerrostaloremonteissa. 8 mm laminaatti + 2 mm äänieristys. Isännöitsijän mukaan muovimaton sai jättää laminaatin alle, ja alakerran naapuri antoi luvan, joten se sitten lattiaan lätkittiin. Minä sahailin kulmia ja putkien reikiä, veljentytär rakensi palapelin. Ovista piti sahata sentti pois alareunasta. Jäljestä sai ihan siistin kun suojasi maalipinnan maalarinteipillä. En ollut tuotakaan tiennyt ennen. Aina uutta oppii. Vessan oven kanssa mokasin ja lyhensin yläpäästä. Pantiin kumpaankin saranaan 3 rikkaa, joten se ei näytä niin pahalta.

 Lopuksi uudet listat lattioihin ja ovien pieliin. Uutta lamppua kattoon, uudet saippuahyllyt ja pyyhekoukut suihkuun, palovaroittimen roppaaminen eteiskäytävän kattoon, sähkörasioiden kannet paikoilleen ja sen sellaista. Lopuksi kova siivoaminen ja pölyjen pyyhkiminen. Siinä se on.

Hyvin neutraalia. Valoisaa ja puhdasta kuitenkin. Muuttovalmis paikka sellaiselle, jota remontoiminen ei yhtään kiinnosta.

Katsotaanhan toinen vuosi, meneekö kaupaksi.