Tein mökille joskus 30 v sitten kirveellä, lapiolla ja kangella pienen pellon. Puut kaadoin juurineen; kaivoin ne auki, löin halvalla kirveellä poikki ja vedin köydellä nurin. Asuin silloin eri kaupungeissa talvet, lumettomat ajat mökillä; olin lopettelemassa opiskelujani, kävin vain tenttimässä, eikä pysyvää tyttöystävää ollut. Iso pelto se ei ole, 5m x 8m = 20 m2. Siellä kuitenkin porkkanaa, hernettä sun muuta kasvoi. Oli se joskus mansikkapeltonakin. Sen jälkeen työelämä ja ulkomaat vei eikä mökillä joutanut paljoa olemaan. Isä eläkkeelle jäätyään asui mökillä kaikki kesät kuolemaansa asti ja kasvatti pellossa perunaa. Loppuvuosina ei juuri jaksanut sitä enää hoitaa ja niin se vähitellen muuttui heinä-, vattu- ja vuohenputkipelloksi. Eikä tietysti perunakaan vuosikymmeniä samassa paikassa enää kovin hyvin kasvanut. Isä ei juuri komposteista perustanut, joten humus väheni; heitti apulantaa keväisin. Rupesin korjaamaan sitä kuntoon tällä reissulla. Ajoin ruohot alas ja käänsin osan maata.
Minulta jäi sinne aikanaan paljon kiviä, joita en joutanut viemään pois. Nostin vain ne maan pinnalle, missä ne keräsivät lämpöä auringosta ja pitivät vettä allaan. Isä pari vuosikymmentä kaivoi kiviä lisää ylös ja heitteli pellon reunoille. Kärräsin pois mitkä jaksoin nostaa kottikärriin; pyöritin pois ne joita jaksoin pyöritellä, ja kaikkein isoimmat hautasin uudelleen maahan. Kivihomma on ihan mukavaa ja selkäkin kesti. Tätä ei tehty päivässä ja ruumiin jokainen lihas on vieläkin kipeä. Mutta kiviraunio tontin reunalla kasvoi aika isoksi. Siellä kelpaa sisiliskon asua. Siellä päin ainakin olen niitä nähnyt.
Heittelin peltoon 40 kg kalkkia, tuhkat hellan pesästä ja jonkin kauhallisen kanankakkaa. Vaikken tiedä kannattiko kakkailu tehdä tähän aikaan vuodesta.
Kärräsin päälle pihoilta niittämäni heinät. Niistä pitäisi tulla hyvin humusta.
Päällimmäiseksi polypropeenimuovista peitto. Sen pitäisi pitää vuohenputket kurissa.
Joskus vuoden päästä kun heinät ja pellolla ollut muu kasvillisuus on sulanut pois, siihen voisi istuttaa vaikka puutarhavattua. Sitä ei tarvitse paljoa hoitaa ja marjat saa kerätä pystyasennossa. Peitemuovit pitäisin paikoillaan, niin ei olisi mitään kitkemisiä.
Ja jos elän niin pitkälle, että pääsen joskus eläkkeelle, ja minulla olisi aikaa tuolla olla, voisin avata siihen taas kasvimaan. Sekä minä että isä ollaan hikoiltu pellon kanssa niin paljon, että mielellään pitäisi sen viljelyksessä. Muovi ja muut katteet on nykytekniikkaa, mutta muuten pelto on 1900-luvun alkupuolen teknologiaa. Kaskiajan jälkeistä; itse asiassa pappani isän polttama viimeinen kaski on ollut juuri tällä paikalla joskus viimeisintä edellisen vuosisadanvaihteen tienoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti