Pariisi 2

OECD:n linnoitus eli päämaja. Sinne on turvatarkastukset kuin lentokoneeseen, passikin vaadittiin, sekä etukäteiskutsu. Hyvät seminaaritilat siellä on, ja tavallista henkilökuntaruokaa ruokalassa.

 Pariisin yliopisto joko on tai ei ole olemassa, riippuu vähän siltä keneltä kysyy. Nimeä näkee kyllä talojen seinissä, mutta käytönnössä Université de Paris tarkoittaa "Pariisissa sijaitsevaa yliopistoa". Niillä on yhteiset juuret jonnekin 1200-luvulle, mutta sen jälkeen on tapahtunut jonkin verran kasvua ja organisatorisia uudistuksia, joiden seurauksena Pariisissa vain on nykyään runsas joukko yliopistoja.

 Odotin että Pariisissa olisi ollut vaikeampaa ajaa kuin Saksassa, mutta ei. Saksassa on kova vauhti ja kireähkö ilmapiiri sääntöjen suhteen. Es gibt Disziplin in Deutschland. Ranskassa on enempi liberté. Yhtenä symbolina siitä se, että katuihin ei yleensä ole maalattu kaistaviivoja ollenkaan, joten samalla kadunpätkällä voi olla tilanteesta riippuen de facto 1-3 kaistaa. Pariisissa on paljon kaoottisempaa, mutta rennompaa. Meiltä kesti tullessa ruuhkassa tunti päästä Pariisiin sisään, mutta lähtiessä 3 tuntia päästä sieltä pois. Tässä mennään neljää kaistaa.

 Kymmenen minuutin päästä ollaan jo risteyksen luona. Pariisissa ei ole kieltoa ajaa risteykseen vaikka se olisi jo jumissa. Ne täyttyvät vuorotellen suoraan ja vuorotellen risteäviltä teiltä tulevista autoista; tässä on vain vähän, koska risteävä tie on pieni. Minä seisoin punaisissa valoissa. Isoissa risteyksissä en uskaltanut ruveta valokuvaamaan.

 Valojen vaihtuessa me painetaan kiinni poikittain oleviin autoihin ja hivuttaudutaan eteenpäin, toivoen että kukaan ei aja kohta kylkeen valojen taas vaihtuessa. Ei ne koskaan kylkeen ajaneet. Ei yhtään lommoa autossa. Melkein aloin tykätä Pariisissa ajamisesta. Äärimmäisen mielenkiintoista. Moottoripyörät ja skootterit ajaa omia kaistojaan autojonojen välissä. Niillä pääsee hyvää vauhtia eteenpäin, jos tilaa on, samalla kun autot vain seisoo paikoillaan.

 Auton navigaattori vältti visusti tulliteitä, joille yritettiin. Vasta myöhemmin tajusin käyttöohjetta lukemalla että sille olisi pitänyt antaa lupa käyttää myös tulliteitä; eipä ollut tullut Suomessa mieleen. Joka tapauksessa se yritti väkisin ohjata meidät koko ajan pienille teille, missä ei joutunut maksamaan tietulleja. 11 eurolla maksettiin yhteensä kahdessa pätkässä, mutta pieniäkin teitä tutkittiin, iltahämärissä ja maisemien pimentyessä. Peltomaisemat, jotka alkoi Baltiassa, jatkuu samanlaisina tänne asti.

 Halki hiljaisten pienten kylien ja kaupunkien vei matka.

 Ilmapallokin nähtiin.

Keskiyön aikoihin päästiin Belgiaan. Siitä ei ole tällä kertaa juuri muuta kerrottavaa kuin että Belgian moottoriteissä on kuoppia ja että siellä tankattaessa piti ensin käydä aseman sisällä maksamassa, sen jälkeen palata bensamittarille, sen jälkeen takaisin sisään valittamaan että mittarista ei tule mitään, sen jälkeen takaisin mittarille ja viimein tankkaamaan. Sisällä oli töissä yksi vain ranskaa puhuva nainen panssarilasisen kopin sisällä. Rahakaan ei kulkenut suoraan hänelle, vaan kääntyvän laatikon kautta. Tavaroiden hinnat hän skannasi kassakoneeseen lasin lävitse. Huuteli kopistaan kovaäänisellä ohjeita ja kieltoja ("Karttaa saa katsoa vain kun ensin ostaa sen!" "Pane kahva takaisin mittariin ja yritä sitten tankata uudestaan!") sekä ulos pihalle että sisällä oleville kahvin, keksien, lehtien yms ostajille. Sellaista oli Belgiassa. Sekin on nyt nähty.

Kotiin päästiin 02.30.