Mainz

Viime sunnuntaina ajettiin Marburgissa ja Mainzissa tapaamassa tuttuja. Marburgista nähtiin vain esikaupunkialueella italialainen ravintola, mutta Mainzissa käveltiin enemmän. Se on helvetillinen paikka ajaa autolla; auton navigaattori ei tuntenut rautatieaseman osoitetta, ohjekilpiä sen parkkiin oli, mutta ne katosivat aina lähellä asemaa. Kiertäminen väärän kaistanvaihdon seurauksena vaati aina 2-3 km matkan, ja niitä reissuja tehtiin monta, ennen kuin naama punaisena karjuin perkelettä ja löysin jonkin kaupan parkkipaikan, minne auton jätin. Ei tullut sakkoja. Rautatieasema piti löytää siksi, että tuttu tuli sinne junalla. Tosin hyvä että ei löydetty. Sinne oli yksityisautoilla ajo kielletty ja poliisit odottamassa sakkoja antaen. Saksalaiset, jotka osasi ajaa paremmin perille, niitä saivat. Missä se aseman parkkipaikka oli jäi ikuiseksi mysteeriksi. Mutta voin elää ilman sitäkin tietoa.

Saksan kaupungeissa on siitä hankala ajaa, että tiet on tehty paljoille autoille. Tiet levenee äkkiä moniksi kaistoiksi, kuutta seitsemääkin löytyy kerralla, ja sitten ne taas äkkiä hajaantuvat kahden tai yhden kaistan väyliksi. Liikennekulttuuri on kohtalaisen siistiä, paitsi kovaa ajavat joka paikassa ja tööttäävät heti jos mokaa ja jää miettimään 1.5 sekunniksi. Toisaalta nämä saattavat myös viileästi pysäyttää autonsa keskelle kaistaa, jos parkkipaikkaa ei löydy, ja käydä kaupassa ostoksilla. Nopeilla tosin, mutta kuitenkin. Ajelee täällä kuitenkin. Ei tämä niin vaikeaa ole kuin vain joskus.

Mainzissa on helppo ja miellyttävä kävellä. Nätti ja siisti paikka. Gutenbergin patsas siellä on. Täällä hän syntyi, kierteli ja opiskeli sitten muualla, mutta palasi tänne lainaamaan rahaa ja perustamaan kirjapainonsa 1448. Menetti sen tosin muutaman vuoden päästä oikeuden päätöksellä, koska ei pystynyt maksamaan lainojaan takaisin - mutta lainasi rahaa ja perusti uuden painon. Tänne tuomiokirkkoon hänet on haudattukin: painettuaan Raamatun hänestä tuli tärkeä henkilö katoliselle kirkolle. Tämä on hyvä paikka käydä katsomassa, jos joskus kirjoja lukee. Toki niitä painettiin irtokirjaimin Koreassa ja Kiinassa ennen Gutenbergiä, mutta hän ainakin keksi ottaa tekniikan käyttöön Euroopassa.

 Ja toinenkin patsas, tai vain pää oikeastaan, Gutenberg-museon edessä. Wäinö Aaltosen veistämä ja tänne lahjoittama. Ensimmäinen kerta kun Suomi on tullut tällä reissulla missään muodossa vastaan.

 Aurinkoisena lämpinämä sunnuntaina ihmiset olivat ulkona. Swingi soi, musikantteja joka toisessa kadunkulmassa. Hyvä tunnelma.

 Mainzin katedraali. Takaa päin, petuniapuistosta käsin. Ensimmäinen petuniapuisto jonka olen nähnyt.

 Samasta suunnasta, lähempää. Aurinko paistoi kohti, eikä tämä kuva ole teknisesti oikein täydellinen, mutta ei tätä voi olla panematta tähän.

 Katedraali sisältä. Hiljainen ja rauhallinen, ei poliittinen kirkko kuten Aachenin tuomiokirkko. Vähemmän väkeäkin, melkein vain näytti olevan paikallisia. Aika koruton, tosin patsaita oli paljon. Miellyttävän viileä kuumana päivänä, katolisen suitsukkeen tuoksua ilmassa. Oikein hyvä katedraali.

 Nättejä taloja köynösruusuineen ja petunioineen vanhassa kaupungissa.

 Reinin rantaa 2.5 tuntia kotoa yläjuoksulle päin, autolla siis. Mainzin rannoista on suurempi osa nurmikolla kuin Düsseldorfissa, vaikka on nurmikkoa sielläkin. Täällä kuitenkin keskustassakin enemmän. Keskustan rantojen siistimmillä nurmikoilla oli kuitenkin niin suuri osa kaupungin 30 000  opiskelijasta makailemassa erittäin vähissä vaatteissa, niin että ujostelin ottaa kameraa edes esiin. Täällä kaupungin reunalla vähän kauempaa.