perjantai 24. toukokuuta 2013
Toukopuutarhaa
Päärynän kukinta-aikaa. Syötävää hedelmää se ei tee, mutta pysyy hengissä talvessa kuin talvessa. Siperian Olga.
Kasvimaa on nyt niin siistissä kunnossa, että sen voisi vaikka jättää oman onnensa nojaa kuukaudeksi.
Herneet pääsee kohta kiipeilemään 3-4 metristen pihlajien latvoissa. Panin noita syrjään purua tehdessäni.
Mielenkiintoista miten viime vuoden elo-syyskuussa kaadettujen pihlajien puu oli vielä täysin valkeaa ja tuoretta. Lepät ja koivut oli jo aivan ruskeita ja haurastumassa, haapa mustumassa. Pihlaja on kova puu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mie tuikkailin herneitä sinne tänne kasvamaan, saan varmaan taas kesällä ihmetellä, että kasvaako täälläkin hernettä...
Tuollainen pihlajarima on käyttökelpoista pajunpunonnassakin, siitä saa tukevia ja pitkiä pystypuita köynnöstukiin. Sen kovuutta en oo testannu, mutta taannoin veistelin lehtikuusen oksanpätkää nutturatikuksi, ja kyllä nihkeesti otti puukko lastuja! Terävä se oli, mutta puu vain oli niin kovaa.
Minä en ole lehtikuusiani vielä leikannut ollenkaan, muutama niitä mökillä on. Pitävät sen hitaasti kuivattua lautaa oikein arvokkaana puutavarana, joten varmaan se kovaakin on. Pihlaja ainakin on kovaa ja painavaa puuta. Tilavuuden suhteen laskettuna isompi lämpöarvo kuin koivulla.
Omenapuu on kyllä kanssa raskasta tavaraa, meillä on muutama semmonen polteltu saunan uunissa. Kovuudesta ja lämpöarvosta en kyllä tiiä mittään :)
Kovuutta on silläkin ja lämpöä senkin pitäisi antaa paljon. Missään ei sen lämpöarvosta kuitenkaan ole mainintaa. Mutta sehän on eräänlainen pihlaja sekin, marjat vain isommat.
Lähetä kommentti