Viimeiset hiihdot, ehkä

Joki sulaa. Tässä ei enää hiihdetä. On joskus hiihdettykin, mutta se on ollut maaliskuuta vielä.

Jokisuulta on 4 km järven toiseen päähän. Tänne tulo oli helppoa, koska on kova etelätuuli, joka kätevästi työnsi tänne asti. 

Nyt on päästy eteläpäähän. Tänne päin tulo vaati töitä. Jalassa on lukset. Olen niitä niiden kivuliaisuuden takia varonut, mutta piti nyt kokeilla. Tiedän kyllä että on ihmisiä, jotka hiihtää Buranan voimalla, eli ottavat ennen lähtöään sen verran kovan annoksen kipulääkettä ettei heidän tarvitse tuskiin kiinnittää huomiotaan. Minä hiihdän mieluummin ilman Buranaa. Enkä käyttänyt luistelumonoja, vaan tavallisia. Luistelumonoissa tuntuu että joutuu seisomaan varpaillaan, mikä sekin lisää rasitusta ja sen myötä tuskia. Nyt kipu oli lähinnä säärien etulihaksissa. Sanovat että siitä pääsee tottumalla; ehkä niin. Levätä piti n. 500 m välein, sen verran raskasta touhua. Myötätuuleen liihteli hyvin 2 km jonka jälkeen vasta piti pysähtyä läähättämään ja antamaan sydämensä rauhoittua. Suksillä pystyy hyvin hiihtämään tavallista hiihtoa 10 km varsin nopeaa vauhtia joutumatta lepäilemään tai edes kovin pahasti väsymättäkään. Nautinnollisesti. Isot erot näissä tyyleissä. Tällä reissulla liihdin 12 km, mikä todisti että kyllä luksilla pystyy tasaisella etenemään, vaikkei se niin miellyttävää olisikaan. Välillä läähättäen, mutta kuitenkin. 

Rasituksena 12 km niillä vastasi 30 km hiihtoa tavallisilla suksilla. Saunassa hiihdon päälle jaksoi vain lyödä löylyä ja ähkiä. Iltaruuan syötyään oikaisi sohvalle ja sammahti siihen jo kahdeksalta. Vaimo herätti klo 23 siirtymään sänkyyn peiton alle. 

Kyllä luksilla muuten voi hiihtää, vaikka väittävät ettei voi. Voi, jos alla on liukas latupohja, joita sieltä täältä vielä tapasi pätkinä. Hiihtohan tapahtuu koko ruumiilla, joten sitä on vain liikutettava sillä tavalla kokonaisvaltaisesti että mies liikkuu eteenpäin, ja muutettava potkua toisenlaiseksi. Sauvojakaan ei tarvitse käyttää normaalia voimakkaammin. Eteneminen on toki hitaampaa kuin oikeilla suksilla, mutta aika hyvää kuitenkin. Paikoissa, missä jäljellä olevia ladun pätkiä löytyi, pystyi hiihtoa käyttämään lepona ja kivun poistajana sen sijaan että olisi vain roikkunut sauvojensa varassa ja läähättänyt.

Miina oli matkassa, enempi järven keskivaiheilla siellä edestakaisin kävellen ja istuskellen. Jokainen ohi kulkiessaan taputti sitä mennessään. Kaikki tuli järvelle nyt eri aikaan erilaisilla välineillä, joten hiihdeltiin eri matkoja eri tahtiin toisillemme vilkutellen. Miina tapasi sen takia jonkun aika lyhyin välein.

 Jos vielä panisi tänne muistiin asusteet. Minulla on kultaisen 1980-luvun puku. Omani siihen aikaan ostettu on jo hajonnut; tämä on vaimon ostama, hänelle liian iso ja käyttämättä jäänyt. Koska vihaan kaupoissa käyntiä, sopii minun hyvin hiihtää tuokin puku loppuun. Siihen aikaan käytettiin iloisia värejä.

 Vaimo ja tytär pukeutuvat muodikkaammin ja modernimmin nykymuotoisiin tiukkoihin hillittyvärisiin hiihtopukuihin.