Sunnuntaihiihtoa

Jos joskus on jaksanut valokuvankin ottaa, ei ole jaksanut laittaa sitä tänne. Tässä on aamulla pari tuntia tyhjää, jos vähän päivittelisi. Sunnuntaina hiihdettiin. Viime päivinä on satanut lunta sen verran, että tuuli on täyttänyt sillä konelatujen urat.

Pehmeää lunta muuten jäällä 10 cm. Halutessaan siellä voi hyvin hiihtää, mutta kun nykyisissä sauvoissa ei ole porkkia ollenkaan, niin kätevintä pysyä moottorikelkan jäljissä ja uurtaa vähän vakoa niihin.

Niin paljon ei kuitenkaan ole satanut, että uutta lunta metässä näkyisi. Se mitä siellä näkyy on rajujen tuulten irti repimää tavaraa latujen pohjille kasattuna. Näillä laduilla ei enää hiihdetä.

Kovin paljon en hiihtänyt muutenkaan. Perjantaina kävin 4 km lukseilla vähän liihtoa kokeilemassa taas, mutta yhtä kamalaa kuin viikon alussakin. Henki ei tahdo riittää, vasen reisi oli revähtää ja jalkapöydän ja varpaiden lihakset kummassakin jalassa kipeytyivät. Liihtomonoissa ei tahdo osata pitää edes tasapainoa, ja jostakin syystä jännitän jalkojani koko ajan. Niillä suksilla pitäisi päästä harjoittelemaan tasaiselle, mutta järvellä on se 10 cm pehmeää lunta vielä, eikä metässä ole tasaista ollenkaan.

Nyt sunnuntaina jalat oli oikeassa hiihdossakin niin helvetillisen kipeät, etenkin oikea jalka, että piti välillä pysähtyä istumaan kivelle, jolta aurinko oli jo sulattanut päältä lumet, heittää mono pois jalasta ja hieroa ukkovarpaasta kantapäähän menevä lihas sen verran auki että siinä taas veri kiersi. Koko päivän hiihtomatkaksi tuli minulla 5 km. Tytär hiihti 15 km ja vaimo 20 km. Eli naisväki oli hyvässä kunnossa, mies edelleen hyvin väsynyt. Aina ei jaksa. Sen verran hiihtoa kuitenkin että illalla nukahti ennen yhdeksää. Valvominen jäi alle 12 tunnin silloin.