Kävin Nagoyassa luennoimassa mielenkiintoisessa paikassa, naistenyliopistossa. Se on tehty prinsessoja varten. Lapsia on Japanissa niin vähän nykyään, että heistä pidetään hyvää huolta, etenkin jos he ovat perheidensä ainoita lapsia. Japanilaisillehan on parin löytäminen hyvin vaikeaa, ja useat eivät löydä koskaan. Jos löytävät, eivät he välttämättä tee lapsia ollenkaan, koska töiltä ei tahdo jäädä sellaiseen aikaa. Ja jos tekevät, niin vähän. Tytöt ovat siten prinsessoja, ja heidät mielellään pannaan tällaiseen turvalliseen paikkaan. Siihen päälle sitten hiukan ulkomaan kokemusta edes sillä että ulkomaalainen käytetään esiintymässä heille. Tänä vuonna he ovat aloittaneet myös ulkomaisten opiskelijoiden (tyttöjen siis) kutsumisen campukselleen vieraileviksi opiskelijoiksi.
Campus on hyvin puhdas, kaunis, siisti, aistikkaasti väritetty. Hyvin toisenlainen kuin Kioton yliopisto, joka on vanha ja rähjäinen. Tämä on yksityinen yliopisto, jossa on kohtalaiset lukukausimaksut, ja jossa opiskelee vain tyttöjä. Sellaisen yliopiston etuna on, että siellä tytöt voivat olla vapaammin ja kasvavat vilkkaammiksi kuin yhteisyliopistoissa, joissa täkäläinen mieskulttuuri helposti työntää heidät hiljaiseen nurkkaan. Sen huono puoli on, että siellä ei tapaa poikia, mikä hankaloittaa poikaystävän löytämistä. Naisyliopistoja on Nagoyassakin kolme kappaletta.
Luennolla jotkut olivat kiinnostuneita, osasivat englantia ja kuuntelivat ahkerasti koko ajan muistiinpanoja tehden. Jotkut eivät ulkomaankieltä kovin paljoa osanneet, mutta ymmärsivät kun selitin saman asian japaniksi. Jotkut nukkuivat suloista prinsessan unta pää pulpetilla. Kukin halunsa mukaan. He ovat maksavia asiakkaita ja heitä palvellaan sen mukaisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olihan meilläkin muinoin niitä tyttö- ja poikakouluja. Tosin ei aivan noin korkea-asteella. Kauheetahan se oli. Minäkin vietin ensimmäiset pari vuotta sellaisessa ennen kuin vaihdoin normaaliin kouluun.
Voi se olla kauheaakin. Minulla ei ole omaa kokemusta. Minulle on kuitenkin kerrottu, että kun on esimerkiksi urheilutapahtuma, niin siellä tyttöjoukkueet ottavat mittaa toisistaan hiki valuen ja toiset tytöt kannustaa. Mutta jos olisi yhteiskoulu, niin kentällä ottelisivat vain pojat ja tyttöjen rooli supistuisi vienoon kannustamiseen, istuksimiseen ja näkyvillä oloon. Voi olla että tuollainen sopii toisille ja toisille ei. Aika monet vanhemmat joka tapauksessa mielellään sijoittavat prinsessansa turvallisiin paikkoihin.
Lähetä kommentti