Lähdön tunnelmaa

Kotikampaamon eteen on noussut jo joulukuusi.

 Viimeinen pussi roskia aamulla kadun varteen. Keltaisissa pusseissa aina energiajae, joka ei kelpaa kuin poltettavaksi. Vanhaa vaatetta, jota ei kannata enää kantaa Suomeen. Muovista pakkaustavaraa, muovipussi poikineen. Mehutölkit, jotka sinänsä kelpaisi kierrätykseen, mutta seuraava keräyspäivä on vasta seuraavalla viikolla. Sen sellaista.

Viimeiset puheet on pidetty. Täällä koko ajan japania käytettyään pystyy jo nyt luennoimaan sillä kielellä kohtuullisen sujuvasti, toki koko ajan virheitä tehden, mutta niistä ei kannata välittää. Aivot ajattelee jo japaniksi. Japani on suomalaiselle äänteellisesti paljon helpompi kieli puhua kuin englanti. Samanlainen rytmi, samanlainen konsonantti-vokaali -vuorottelu, pienin osin samanlainen kielioppi, selvä lyhyiden ja pitkien vokaalien erottelu.

 Joen varren puista on lähteneet paitsi lehdet, myös oksat. Siellä puutarhuri kiipeili kaksi päivää sahan kanssa. Apulainen kantoi oksia auton lavalle. Itkupajun 2-3 m pitkät oksat oksat talteen; ne kukitetaan uudeksi vuodeksi koristeiksi jonnekin.

 Uusia kukkia on noussut joen penkalle. Talvella on omat kukkansa.

Tänne nämä nyt jää. Olisi täällä ollut pidempäänkin, mutta on reilu 2 kk hyvä aika sekin. Ja kyllä yksinäistä poikamieselämää on nyt taas nähty. Pari viikkoa se on mukavaa, mutta perheen kanssa on mukavampi toivottaa hyvät huomenet ja syödä iltaruuat.