華厳寺 on aika uusi temppeli, 1700-luvulta. Se on pieni, eikä siitä ole euroopankielisissä Wikipedioissa mitään. Samannimisiä zen-buddhalaistemppeleitä on Japanissa muitakin; tämä on nimenomaan Kiotossa sijaitseva. Vaikka tämä ei ole niin kuuluisa kuin moni muu, niin tämä on hyvin mielenkiintoinen. Se on aika kaukana lounaassa, ja sinne kiivetään pitkät portaat. Sen uudempi nimi Suzumushi-dera on tolpassa ylempänä suurin merkein kirjoitettuna, koska sillä nimellä se nykyään paremmin tunnetaan. Suzumushi tarkoittaa sirkkaa, ja niitä temppelissä on tuhansia, päähallissa aina sirittävinä. Se on siis Sirkkatemppeli. Niitä ruvettiin kasvattamaan temppelissä II ms jälkeen, silloisen johtajan valaistuttua kuunneltuaan mehtäsirkkaa. Normaalisti sirkat sirittävät vain kesällä, mutta täällä ne tekevät sitä lämpimässä huoneessa ympäri vuoden. Niiden elämänkierto on vain 3 kk, josta ne sirittävät (siis hangaten siipiään yhteen) vain puolitoista kuukautta. Munkit keräävät munat, haudottavat ne lämpimässä ja tuovat aina uusia sirkkoja terraarioihin sirittämään; 3000 urosta ja 3000 naarasta samaan tilaan. Siellä ne syöskentelevät ruohoja ja vihanneksia, kasvavat isoiksi, urokset houkuttelevat sirittämällä naaraita luokseen, paritellaan ja naaraat munivat lopuksi munat paikkoihin, mistä munkit ne taas keräävät.
Syy miksi luostarista on tullut Japanissa kuuluisa on se, että nuorten naisten keskuudessa on levinnyt tieto että siellä käytyään, rukoiltuaan ja onnen kalun ostettuaan temppelin pyhimys auttaa poikaystävän hankkimisessa. Siitä tarinasta enemmän
täällä englanniksi. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä nätillä ilmalla sinne saattaa olla pitkät jonot ihmisiä. Jonoja pidentää se, että se ei ole nähtävyystemppeli. Sinne ei vain kävellä sisään ottamaan valokuvia, niin kuin niin moneen muuhun temppeliin.
Kegonji on hyvin ystävällinen mutta myös hyvin kurinalainen zen-buddhalainen temppeli, ja siellä käyttäydytään temppelin sääntöjen mukaan. Temppelin karuus näkyy sen koristeissakin, kuten tässä kivessä.
Temppelissä kuunnellaan puolen tunnin saarna, ennen kuin tehdään mitään muuta. Se on hyvin mielenkiintoinen, hauska ja miellyttävä saarna, jonka aikana saa ison kupillisen hyvää teetä ja pienen leivoksen. Jonot syntyy siitä, että uudet tulijat odottavat aina sen puoli tuntia tässä temppelin edessä ennen kuin yksi ryhmä pääsee sisään, ja sisään mahtuu kerrallaan vain rajallinen määrä ihmisiä. Toki muutamia kymmeniä, mutta kuitenkin. Tytär ja minä istuttiin tässä eturakennuksen lavalla, heiluteltiin jalkojamme puoli tuntia ja ihmeteltiin. Pois ei saanut lähteä, kävellä ei saanut ympäriinsä, piti odottaa. Kurinpito oli hyvin ystävällistä ja kohteliasta, mutta tiukkaa. Sinne kannattaa mennä mieluiten arkipäivänä sateella, jolloin tulijoita on vähän. Jos on satojen metrien jono yli portaiden alapään, menee sisään pääsyyn helposti 2-3 tuntia. Vierailua ei ole tehty liian helpoksi. Yksi ulkomaalainen pariskunta puhui aikansa ja sai luvan kävellä puutarhan lävitse ilman saarnaa, mutta ei heidän olisi kannattanut. Kokemus puolen tunnin istumisesta isossa joukossa lämpimässä salissa munkin puhuessa ja sirkkojen sirittäessä on hyvin mielenkiintoinen vaikka ei japania osaisikaan. Vierailusta jäi vain hyviä muistoja.
Temppelin puutarha on pieni, sen takana on puolivilliä Länsivuorten mehtää.
Temppelin kurinalaisuus näkyy kaikessa mitä puutarhassa on. Tarkkaa, puhdasta, harkittua jälkeä kaikkialla.
Nähtiin puutarhurikin töissään, jalokuusta asettelemassa jälleen oikeaan muotoonsa.
Kegonji on oikein mukava paikka. Kaikkein syvimmin mieleen jäävä kaikista Kioton temppeleistä. Mutta vapaapäivinä hyvällä ilmalla sinne ei siis kannata mennä.
Paitsi tietysti jos haluaa tavata suuren joukon poikaystävää etsiviä nuoria nättejä japanilaisia naisia. Se on eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti