Tämän punaisen nimeksi minulle neuvottiin kommentissa Tunturiunnukka. Hyvä nimi.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Pienin Ailigas
Rinnettä ylös. Tällaisessa paikassa on aivan taivaallista kulkea.
Puro.
Nätisti paikoilleen aseteltu kivi. Näitä pitää aina kuvata.
Laella.
Korkeammalla pieni lampi ja matalammalla Teno.
Rinnettä alas.
Tämä kaikki on hyvin samanlaista kuin Mongoliassa. Tunnelmaltaan. Matalaa tiukasti elämästä kiinni pitäviä kasveja moreenimaassa. Mutta erilaista kuitenkin. Eri vuodenaika ja eri värit, eri kasvilajit. Eri eläimetkin; hevosten sijaan poroja, joista tällä kertaa näki vain paskat. Mutta samanlainen tunnelma.
Tämän punaisen nimeksi minulle neuvottiin kommentissa Tunturiunnukka. Hyvä nimi.
Tämän punaisen nimeksi minulle neuvottiin kommentissa Tunturiunnukka. Hyvä nimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Oi, ruskaretki! :) Miten joku voi työreissulla olla noin kauniissa paikassa?
Tuota punaista kasvia alimmassa kuvassa äitini kutsui "tunturiunnukaksi", en vieläkään tiedä, mikä sen oikea nimi on... sen muistan, että maa oli ihan punaisenaan sitä paikoittain. Siis silloin yhden ainoan kerran, kun olen ollut oikeassa Lapissa ruskan aikaan.
Täällä on yksi väitöskirjaa tekevä opiskelijani joka tarvitsi työnohjausta; tilanteet on täällä hyvin monimutkaiset niin kansainvälisesti kuin kansallisen monimutkaisuuden sisälläkin. Sitä alkoi tajuta vasta kun tuli itse tänne. Hyvistä opiskelijoista pitää pitää huolta. Oulussa on samalla reissulla yhden kollegan tapaaminen, ja vaimolla on nyt Inarissa seminaaria. Kaikkea vähän yhteen niin saa tästä työmatkankin. Ylityötunteja, joista minulle ei makseta mitään ja joita en saisi virallisesti tehdäkään, tulee syyskuussa joka tapauksessa väkisinkin niin paljon, että voin hyvin käydä samalla reissulla vähän tunturissa, vaikken varsinaisella pitkällä vaelluksella. Tunturissa tuntuu hyvältä.
Tunturiunnukka on hyvä nimi. Täällä on osittain niin toisenlaiset kasvit että en tunne niitä ollenkaan.
Hehkuvaa lumoa!
Kyllä.
Lähetä kommentti