Seremonian valmisteluja

Kävin eilen tapaamassa pappia. Nuorehko nainen, tullut töihin paljon sen jälkeen kun isäni on jäänyt eläkkeelle. Lieneekö koskaan nähnytkään, ei tuntenut ainakaan. Joten hän teki rutiininomaisen haastattelututkimuksen isäni elämästä ja kehittelee siunaustilaisuuteen jotain sanottavaa sen pohjalta. Varovaisen oloinen nainen, joten pysytellee turvallisen yleisillä poluilla, eikä puhu isästäni niin kuin minä puhun.

Seremonian kulusta neuvottelin hänen kanssaan, samoin työvuorossa olevan nuoren kanttorin kanssa, ja tänään tilanteeseen nousi vielä vanha kanttori, joka tunsi isäni hyvin - ja taitaa itse asiassa olla minun keskikoulun aikainen luokkatoverinikin. Tosin me ei juuri koskaan taittu montaa sanaa keskenämme vaihtaa koko kouluaikana; ei vihollisuutta millään tavalla, mutta ei mitään yhteistäkään, ainakaan siihen aikaan. Hän halusi tulla mukaan tilaisuuteen kollegansa muistoksi, myös esiintymään. Veljentyttärien kanssa olin myös keskustellut, pientä muutosta sinne tänne. Tilaisuuden kulku ensi lauantaina tulee olemaan seuraava ... todennäköisesti:

1. Alkusoitto: Händel, 'Ombra mai fu', urut, vanha kanttori
2. Kukkien lasku arkun luo
3. Virsi 555 'Oi Herra luoksein jää', kokonaan, nuori kanttori
4. Siunaus kaikkine eri toimituksineen, nuori pastori
5. Yksinlaulu, 'Oi muistatko vielä sen virren', vanha kanttori laulaa
6. Virsi 631 'Oi Herra jos mä matkamies maan', säkeistöt 1-3, 6, nuori k.
7. Päätössoitto J. S. Bach, 'Jesus bleibet meine Freude', urut, vanha kanttori
8. Poistuminen kohti muistotilaisuutta.

Minusta tuntuu että saadaan isälleni ihan nätti siunaustilaisuus, paljon tuttua nättiä musiikkia.

Muistotilaisuudesta en halunnut hartausseuroja, vaan muistelutilaisuuden. Siellä ei enää virsiä, mutta kun kanttorikin on mukana, niin lauletaan 'Suojelusenkeli'. Minä varmaan pidän valokuvan selitykseksi pienen puheen isäni kalastustyyleistä ja niiden muutoksista vuosikymmenten mittaan. Joku muukin voi jotain puhua.

Syödään, ne jotka juo kahvia voivat sitä juoda, ja lähdetään pois. Tilaisuuteen on nyt 31 ilmoittautunutta, ruokaa olen tilannut 35 ihmistä varten. Kai se riittää, tai sitten joku voi jäädä nälkäiseksi. Ylihuomenna sen näkee. Minä en tarvitse sitä karjalanpaistia, joten siinä on jo yhdelle varaa. Lapsia on puolenkymmentä, eikä nekään syö niin paljon kuin isot aikuiset ... kyllä kaikki onnistuu. Pitoemäntä on enemmän huolissaan kuin minä. Mutta en minäkään asiaa unohda.