sunnuntai 26. elokuuta 2012

Niinipuun - Tilia cordata - istutusta

3 vuotta sitten minulla oli pieniä niinipuun taimia 30. Nyt niitä oli siinä jäljellä 26. Lisää olin löytänyt yhden, vaimon kukkapenkistä viime kesänä. Yhdellä naapurilla on pihassaan aitoja niinipuita, jotka näkyy tekevän lämpimimpinä kesinä itävää siementä. Eli yhteensä 27 tainta. Ne vein tänään mökille ja istutin.

Raivasin paikan joka joskus oli aukiota, mutta nyt kasvaneena täyteen pihlajaa ja närreitä niin sakeaan, että siellä ei oikein mahtunut enää edes kävelemään. Raivaus on vielä vähän kesken; siellä paitsi satoi vettä, oli sen vähänkään tauotessa pirusti mäkäräisiä ja pieniä kärpäsiä, jokunen itikkakin vielä, ja aika alkoi käydä vähiin. Mutta joka tapauksessa siellä mahtuu nyt jo kulkemaan. Pihjala on nätti puu yksittäispuuna ja aukioiden laidoilla, mutta ei se metässä tiheässä kasvaessaan oikein edes kuki eikä marjo. Kuusi taas on rahapuu, mutta hapattaa maan, ja kun sitä jo kasvaa miljoonilla hehtaareilla, ei minulla ole mielenkiintoa sen kasvamiseen. Karsin niistä osan pystyyn ja jätin merkeiksi niinipuun taimille.
 Tällaisia ne nyt on. Kolmessa vuodessa 30 senttisiksi. Toivottavasti näistä useimmat pärjää. Niille on tehty 20 cm syvät kuopat, kivennäismaa ja humus on sekoitettu ja lopuksi juurelle on ruikattu kastelukannusta vettä maan tiivistämiseksi. Oikeassa metänistutuksessa ei nähdä näin paljoa vaivaa, mutta näiden eteen kyllä kannattaa nähdä vähän sitäkin.
 En minä kuusia sinänsä mitenkään vihaa. Tässä on edellisen paikan vieressä olevaa kuusikkoa, jota olen ollut istuttamassa noin 7-vuotiaana. Ensimmäiset istutukseni. Talvella kiipesin papan pyynnöstä kuuseen ja otin sieltä käpyjä. Pappa kuivasi kävyt uunin päällä, karisteli siemenet pois ja kasvatti niistä taimet. Serkkujen kanssa niitä istutettiin. Kuokalla läntti maata nurin ja taimi sinne. Pimeä kuusikko siitä on 50 vuodessa noussut. Serkun poejan mehtee nykyään.
Täältä niitä siemeniä niinipuuaukiolle lentelee. Pitää ajaa närreentaimet sieltä nurin muutaman vuoden välein, kunnes niinipuut pudottaa maahan niin paksun lehtimaton että kuusen sirkkataimi ei enää pärjää siellä. Siihen menee vielä kauan aikaa.

2 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Metsälehmuksia kannattaa vaalia. Ovat niin upeita vehreyttäjiä metsissä. Ja muutenkin kauniita.

Yamaba kirjoitti...

Niin minustakin. Tässä ollaan ihan samaa mieltä.