Hautajaissuunnitelmia

Käytin äitini kirkossa. Siunauksen jälkeinen jumalanpalvelus, jossa seurakunnalle ilmoitettiin isäni kuolemasta. Odotettiin puolityhjää rauhallista kirkkoa, mutta siellä olikin konfirmaatio ja kirkko täynnä kuin kirveellä lyötynä. Ei kaikki vielä ole kirkosta eroamassa. Käytiin kuitenkin ehtoollisella. Ehtoollisviini on hyvää, syvää ja lämmintä, mutta ei sitä montaa tippaa pikarissa ollut.

Käytiin katsomassa isäni tuhkan tulevaa hautapaikkaa. Eiliset kukat oli viety sinne. Hän menee siis samaan paikkaan veljeni kanssa.

Äitini tilasi omiin hautajaisiinsa vieraiksi minun perheeni, veljentyttäret lapsineen ja sisarensa hengissä olevat lapset eli serkkuni. Runotyttökerholle ja parille muulle kirjeystävälle ilmoitus kuolemasta, mutta ei kutsua hautajaisiin. Pahviarkku, tuhkaus ja tuhkan sirottelu lehtoon. Nimeä ei mihinkään näkyville; hautausmaarekisteriin se pitää kuitenkin panna. Kukat omasta kukkapenkistä. Nauhat ja rimpsut tarpeettomana roskana pannaan. Muistotilaisuus jossain kuppilassa, josta saa ruuat ja kahvit halvalla eikä tarvitse maksaa salin vuokraa; sopinee myös papille,  jos tämä haluaa kahvit juoda. Miespappi; tavallinen luterilainen sopii. Äitini ei, toisin kuin isäni, arvosta naispappeja, vaan pitää heitä yleensä vain lässyttäjinä ja asian vierestä puhujina; sosiaaliasioita ja muuta joutavaa, jolla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä. Virret hän sanoi harkitsevansa ajan kanssa, sekä myös listan osoitteista ja puhelinnumeroista, joihin hänen kuolemansa ilmoitan. Sanomalehtiin ei mitään. Äitini on erittäin uskonnollinen ihminen, joka on lukenut hyllymetreittäin erilaista teologista ja hartauskirjallisuutta, myös katolista ja ortodoksista, ja joka systemaattisesti käy eri uskontokuntien hartaustilaisuuksissa. Hän on miettinyt itse kaiken mahdollisen moneen kertaan, ja sikäli kuin ymmärrän, kehittänyt oman versionsa kristinuskosta, mutta ei sitä saarnaa eikä kerää seuraajia. Siitä versiosta puuttuvat kaikki muodot ja koristukset, ja se on siltä osin absoluuttisen puritaaninen, mutta muuten suvaitsevainen erilaisia doktriineja kohtaan. 

Jos hän kerran tilaa yksinkertaiset hautajaiset, niin minä kyllä järjestän. Ei niin etteikö äitini olisi pitänyt isäni siunaus- ja muistotilaisuuksista; hän piti niitä nätteitä ja hyvin järjestettyinä. Luulen, että isäni olisi arvostanut niitä myös; normaalitproseduurin mukaiset hautajaiset, ei suurella rahalla kuten hänen käskynsä kävi, mutta kaikki tärkeät vierasryhmät edustettuina, komeat mutta ilmaiset laulut ja puheet, ja lopuksi ihmiset ravittuina ja hyvällä tuulella koteihinsa. Ne oli isän tyyliset tilaisuudet. Mutta itselleen äitini haluaa paljon puritaanisemmat läksiäiset. Niin tehdään kuin hän määrää. Sillä oletuksella että hän kuolee ennen minua; eihän sitä koskaan tiedä. Nyt vasta täyttää joulun aikaan 80 vuotta ja voi vielä elää kepeästi 15 vuotta eteenpäin, jos äitiinsä tulee. Minä miehenä ja siksi alttiimpana kuolemaan voin päästä hengestäni hyvin ennen häntä. 

Jos en, ja äitini kuoleman vaiheessa Suomessakin onnistuu promessointi, niin järjestän sellaisen hänelle. Äitini ohjeet hautauksesta sopisivat minullekin, mutta sillä erolla että saisi hautausmaalla kivi nimineen olla, siltä varalta että tytär kävisi joskus katsomassa. Minulle kelpaisi sama musiikki kuin minkä valitsin isälleni. 

Tytär ilmoitti, ettei muuta väliä kunhan musiikkia on paljon. Vaimoa en ole vielä ehtinyt haastatella. Minusta kaiken tällaisen voi hyvin miettiä ja sopia etukäteen.

-----------

Käytiin mökillä, missä kiinnitin seinään isäni kuvan. Siellä se on otettu, ja hän mökin päärakentaja oli, vaikka siellä on meistä moni muukin tehnyt aika paljon töitä. Kerättiin äidille punaviinimarjoja ja vattuja. Ajeltiin sitten erilaisia hänen nuoruutensa ja lapsuutensa kiertoteitä hänen nykyiseen kotiinsa, muutaman sadan kilometrin reissu yhteensä. Apsilta ostettiin sämpylät ja vitamiinijuomat matkalla.

----------

Äitini otti isäni käyttämän Doron pappakännykän, luopuen Nokialaisestaan. Sanoi alkavansa tarvita isompaa näppäimistöä, jotta sormet osuu oikeille napeille viestejä kirjoitettaessa. Yksinkertaisen puhelimen, jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä; etenkin niitä viestejä, koska hänellä on samanlainen puhelinkammo kuin minullakin; soittaminen on lievästi epämiellyttävää. Tekstarit ja sähköposti ovat meille kummallekin sopiva kommunikaatiomuoto. Ei hän Nokialaisellaan ikinä ottanut yhtään valokuvaa eikä tarvinnut sen muitakaan erikoisominaisuuksia. Vaihdoin Doroon uuden akun ja vanhan SIM-kortin, ja se oli latauksen jälkeen valmis käytettäväksi. Hyvä luja vehje, pitäisi kestää hyvin mieheltä entiselle vaimolle. Ostin sen isälle joskus 3-4 v sitten.

Samoin isälle pari vuotta sitten hankkimani pyöräpotkuri on nyt äidilläni. Harjoitteli sen käyttöä meidän pihassa ensin ja arvioi sen hyväksi peliksi. Sillä pääsee kauemmaskin kauppaan ja tavaratelineellä kulkee hyvin raskaampikin tavara. Polkupyörällä hän ei enää uskaltaisi ajaa, ja kun polvet ovat huonot, etenkin nousu satulaan ja sieltä pois olisivat vaarallisia operaatioita. Tosin hänen pyöränsä varastettiin jo aikoja sitten. Epäili että pyöräpotkurikin hyvin pian varastetaan; siellä varastetaan pyöriä tiheään tahtiin. Erityisesti talon pyörävarastosta; ulkoa pihalta ei niinkään. Niinpä pyörävarastossa ei enää olekaan kuin aikaisempien asukkaiden hyljättyjä romuja. Joka tapauksessa, jos äitini pyöräpotkuri varastetaan, niin jollekin toiselle vanhukselle se kuitenkin päätyy. Hyvään tarkoitukseen varmaan. Pitää kuitenkin hankkia siihen toinen vahvempi lukko. Isäni pienessä kaupungissa riitti tavallinen vaijerilukko, mutta äitini suuressa kaupungissa ei saata riittää.

----------

Jokapäiväinen sateemme lankesi nopeina rajuina kuuroina pitkin päivää.