Poistoja ja lopetuksia

Minulla on nyt kuolintodistus, hautauslupa ja virkatodistus, joka osoittaa minut kuolleen miehen pojaksi. Sillä pääsi pankkiin aloittamaan sikäläiset järjestelyt, eli varaamaan ajan tallelokeron tarkastusta ja luettelointia varten, sekä varaamaan ajan lakimiehelle perunkirjoituksen valmistelua varten. Kun isän raha-asiat on kaikki Ossuuspankissa, ja hän asuu saman pankin rakennuttamassa ja isännöimässä kerrostalossa, on kätevintä hoitaa lakiasiatkin siellä. S-pankin tili isältä myös löytyi, mutta sen saldo on 0 euroa. Niin pienet ostokset, että ei ollut ehtinyt saada bonuksilla jäsenyyteen vaadittavaa 100 euroa täyteen ollenkaan.

Isäni kuolinpäiväksi oli merkitty 1.7. Se lienee tekninen päivä, siinä mielessä että KELA ehtii katkaista eläkkeen maksatuksen ilman että sen tarvitsee periä mitään takaisin.

Sanoin irti TV-luvan (vielä ehti sellaisenkin tehdä tämän vuoden puolella, koko lupa kai poistuu vuoden vaihteessa), Savon Sanomat, vesimaksun ja verkkopuhelimen. Sanoin irti Seurankin, mutta ei sitä nyt kesällä näköjään enää tulekaan. Savon Sanomatkit oli keskeytetty kesäksi; oli taas isä suunnitellut mökkikesää itselleen. Kännykän lopetin myös, mutta se olikin minun kännykkäni ja liittymäni. Isä ei suostunut hankkimaan mökille kännykkää itselleen, joten ostin itse hänelle helpon pappakännykän ja maksoin liittymän kulut. Kyllä se sitä sitten käytti ihan mielellään.

Posti toi tänään uuden OP-Visa pankkikortin. Olisi kelvannut vuoteen 2015 asti.

Isän paperit oli helppo käydä lävitse. Järjestelmällinen mies. Kaikki laskuihin, veroihin, eläkkeisiin ja pankkiasioihin liittyvät paperit oli kirjahyllyissä ja piirongin laatikoissa siisteissä pinoissa, kahdenkymmenen vuoden ajalta. Sellaiseen pitää itsekin pyrkiä siinä vaiheessa kun kuolema alkaa häämöttää. Tosin verkossahan minulla jo melkein kaikki on. Se tekeekin asiat vaikeammiksi asioideni selvittelijälle - jos eivät löydä koneen tiedostoista salasanalistaa. Kaipa ne arvaavat sellaista etsiä.

Löytyi niistä isän papereista naisystäväkin. Monta nättiä korttia lähettänyt, niihin kauniita tervehdyksiä kirjoittanut. Platoninen tämä suhde lienee jo ollut, mutta niinpäs vain ukko on pystynyt vielä yhden ihmissuhteen vanhanakin solmimaan ja säilyttämään pitkään. Se on varmasti piristänyt elämää.

Tyhjensin jääkaapin, pakastimen ja kuivaruokakaapin sisällöt biojäteastiaan. Miehen keittiö. Tavaraa oli kaikkinensa vain kaksi muovikassillista täynnä 6 litran biojätepusseja. Ruokaa sen verran että sillä kohtuullisen matkan tulevaisuuteen elää, mutta muuten tyhjät hyllyt. Talven sillä kävi ruuan tuoja joka toinen päivä ja sairaanhoitaja kerran pari viikossa katsomassa, mutta sanoi molemmat irti huhtikuun lopussa. Oli olevinaan sen verran hyvässä kunnossa. Ja gourmet-kokkina teki parempaa ruokaa kuin kaupungin suurkeittiössä tehtiin.

Maustehyllystä löytyi vielä äitini mausteita. En usko että isä on kynteliä tai kirveliä mihinkään käyttänyt, eikä ainakaan sellaisia ole ostanut. Ne on olleet siellä siitä lähtien kun äiti 22 vuotta sitten häipyi; hyvin ovat mahtuneet, eivätkä ole olleet tiellä. Isä käytti pippuria, paprikaa, kanelia, sipulia, liemikuutioita ja suolaa, mutta siinä se suunnilleen taitaa olla. Niillä on saanut paistit, lihakeitot, perunalaatikot, kalakeitot, kaura- ja riisipuurot yms herkkuruuat maustettua.

[Korjaus: kyllä siitä on 27 vuotta kun äiti lähti siitä asunnosta. Ensin 7 vuotta erillään asumista ja sen jälkeen virallinen avioero. Joka tapauksessa vanhoja ne mausteet oli. ]

Miina veti naamaansa 8 paksua pitkää grillinakkia, jotka löytyi pakastimesta. Minä en oikein voi vieläkään syödä siellä. Kannoin kuitenkin pois kaupan kotikaljat ja limpsat. Itse ne ennen juhannusta olin sinne vienyt. En sellaisia yleensä juo, mutta jos mökillä elelisi vähän isänsä tapaan. Ei tulisi mökille niin ikävä.

Pesin lopuksi astiat kahvipöydältä ja tiskipöydältä. En siksi että niitä joku vielä joskus käyttäisi. Aika kulunutta tavaraa. Vaan ihan vain tehdäkseni isältä kesken jääneen homman loppuun.