Haapapylväs

Mitä tapahtuu kun kaataa ja kuorii ison haavan 482 cm pylvääksi joulun jälkeen? Kysymys on esitetty alkuaan itselleni 1.1.2012. Nyt heinäkuun lopussa sen jo alkaa tietää. Piippuköynös (Lännenpiippuköynnös, jonka olen oppinut tuntemaan nimellä Aristolochia durior, mutta jonka nimeksi on viimeisen 10 vuoden ajan vaihdettu A. macrophyllaa, esim Pentti Alanko & Pirkko Kahila (2003) Köynnöskasvit) kasvaa hyvin ja rehevöityy vain.

 Leviää myös puun eteläpuolelle.

 Piippuköynös pääsee tällaisessa maassa hyvin 7 metriin eli kepeästi tätä pylvästä korkeammalle. Pylväs on lyhyt talvisten telineideni korkeudesta johtuen, mutta ihmiseen verrattuna kuitenkin kohtuullisen pitkä. Pään päällä on vielä tämän verran.

 Kuorittu runko kuivui selvästi jo maaliskuussa, jolloin jäljelle jääneeseen kaarnaan alkoi ilmestyä halkeamia. Kuivuminen jatkui sen jälkeen niin, että ei runko enää vetänyt keväällä vettä entisiin vesikäytäviin juuristostaan ollenkaan. Siellä ei ollut pumppaussoluja enää elossa. Mitään hometta tai kosteutta rungossa ei koskaan näkynyt.

 Mutta maasta nousee nyt kaikkialta poppelilehtisiä juuriversoja, pisimmät jo yli metrisiä. Ei ne haittaa, niiden kanssa tulee toimeen. Rusakoille syötävää ensi talveksi taas.

Polttopuita tuli enemmän kuin 1 kk:ksi, eikä ne säästy talveksi 2013-14. Ovat kuivuneet niin hyvin liiterin seinustalla, että nousevat taivaalle jo ensi talvena. Mitäpä niitä siinä pinossa suotta enempää seisottamaan. Puuta on hyvin 2-3 kk:ksi, riippuen siitä mihin aikaan vuotta niillä lämmittää. Eli sekä rusakot että minä olemme tyytyväisiä, luultavasti myös köynös ja rodot. Haapa tuskin, mutta kaikkia ei voi aina miellyttää.