lauantai 16. kesäkuuta 2012

Ukiyoe Riihimäellä ja Naivistit Iittalassa

Kävin kotimatkalla Riihimäellä ja Iittalassa. Riihimäellä on Taidemuseossa harvinainen näyttely japanilaisia ukiyoe-vedoksia (浮世絵 elikkä kelluvan maailman kuvia, eli ei niin kovin kunnianarvoisan maailman kuvia). Aitoa tavaraa, kannattaa käydä. Sekä lukea myös museossa saatavilla oleva monistenippu kuvien tekemisen historian monista vaiheista. Samassa talossa Riihimäen poliisilaitoksen kanssa, hyvin turvallinen paikka. En ollenkaan pelännyt terroristien hyökkäystä siellä ollessani. Museon mainos tässä: http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Taidemuseo/

Kuvat ovat Tuula Moilasen yksityiskokoelmasta; Tuulan kotisivuille tästä. Tuula Moilanen on siis oikein hyvä suomalainen Kiotossa asuva taitelija.  Hänen itsensä tekemiä puupiirroksia siellä ei nyt ole; kaikkea ei voi saada kerralla. Eikähän se oikeastaan galleria taida ollakaan, vaan museo.

Riihimäen Apsissa ei ollut juustosämpylöitä. Ne seudut ovat ilmeisesti puhtaasti lihansyöjien valtakuntaa. Olipa yllättävää. Apseista on yleensä löytänyt kaikkialla. Tien päällä Suomessa minun rupeaa aina ennen pitkää tekemään mieli juustosämpylää. Se on pinttynyt tapa. Mutta purkillisella jukurttia pääsin hyvin seuraavaan paikkaan, joka oli Iittala.
Siellä oli naivistien töitä, sekä myös yksi Tuulan tekemä pensselimaalaus vintille vievien portaiden yläpäässä. http://www.naivistitiittalassa.fi/

Sielläkin oli paljon mukavaa. Erityisesti tykkäsin Seija Levannon töistä; niistä mainosta täällä. Mutta paljon vaikuttavampia oikeasti nähtyinä. Ja niissä on vähän samanlaista tunnelmaa kuin Tuula Moilasenkin töissä.

Museo ja galleria kumpikin aikuiselle 6 euroa. Kyllä on halpaa Suomessa kuvataiteen katsominen. Voin suositella.

Muuten panin merkille että lupiini on ruvennut kukkimaan. Lupinus polyphyllus on komea 1800-luvulla Suomeen saapunut kasvi, joka on jo täysin kotiutunut ja kuuluu luonnolliseen kasvilajistoomme - aivan niin kuin joka ainoa muukin täällä oleva kasvi. Jääkauden kokeneilla alueilla ei ole olemassa mitään muuta kuin tulokaskasveja. Lupiini on hyvä kukka sekä yksinään että koiranputken ja muiden piennarkasvien joukossa.

Kuva ei ole kummoinen, jopa voisin sanoa että pirun ruma ja huono. Kännyn kameralla pimeiden sadepilvien kerääntyessä auton katon ylle, 120 km/h vauhdissa otettu. Kännyyn ei ymmärtääkseni saa laillisesti puhua ajaessaan ilman hands-free -laitteita (joilla ei ilmeisesti ole mitään onnettomuuksia ehkäisevää vaikutusta), mutta kuvien ottamista kännyllä ajon aikana en muista tieliikennelaissa kielletyn. Joka tapauksessa tuossa on dokumentti siitä että teiden varsilla oli kymmeniä kilometrejä lupiineja kukkimassa, erityisesti Lahden pohjoispuolella, ja olin siitä oikein iloinen. Eli en ole Ympäristökeskuksen enkä Luontoliiton kannalla lupiinin suhteen. Jättiputki ja himalajanbalsami ovat eri asia.

Lahden Motorestistä löytyi se etsitty juustosämpylä. Tällaista elämä on markkinataloudessa. Tavaraa on, mutta sitä mitä haluaa, joutuu metsästämään satojen kilometrien säteellä.

4 kommenttia:

RH kirjoitti...

Hmmm... katosi yksi kommenttiluukku. Laitan uuden. Ihmettelin, milloin olet ollut täällä liikenteessä, kun meillä ei ainakaan ole satanut. Ehkä ne on olleet paikallisia kuuroja.

Mie olen kans tuota mieltä, että täällä kaikki on enempi vähempi tulokaskasveja. Onhan se aina ikävää, jos joku kasvi alkaa yksinvaltiaaksi, mutta sata kertaa mieluummin ottaisin lupiinin, kuin nokkosen... tosin ne ei viihdy samanlaisessa maassa. Miten saan köyhdytettyä pihani maaperän niin, ettei se pursuais nokkosia, vaan vaikka lupiineja?

Yamaba kirjoitti...

Voi olla että luukku katosi joskus kun lisäsin valmiiseen päivitykseen tekstiä. Eilen siellä päin ajelin; taivaalla liikkui Lahden jälkeen paikallisia kuuroja, "20 km kuivaa tietä ja 2 km rankkaa sadetta" -tyyliin. Ei meilläkään kotona ollut tullut vettä juuri ollenkaan, pilven reuna oli hipaissut vain.

Ei lupiinista yksinvaltiasta saa. Se ei ole sellaiseen tarpeeksi iso eikä peittävä. Yksi kasvi kyllästää maan ympärillään ennen pitkää eritteillään ja sen kasvaminen siinä käy vaikeaksi jos siinä ei ole muita kasveja. Kasvimaallahan pitää vähintään muutaman vuoden välein, mielellään vuosittain, vaihtaa kunkin kasvin kasvupaikkaa. Koiranputki, viholainen, isot heinät yms tulee kyllä lupiinin kaveriksi.

Köyhdyttäminen on hankalaa etenkin jos maa on luonnostaan viljavaa niin kuin teillä siinä mäen alla mihin ravinteita on 10 000 vuotta huuhtoutunut ylempää, kaikki asukkaat vielä lisänneet niitä pihaansa. Ainoa keino minkä minä tiedän on niittää kasvusto maata myöten pariin kolmeen kertaan kesässä ja viedä ravinteet pois kompostiin. Kun sitä tekee 10 vuotta pitäisi alkaa jo tuntua. Hienosta savimaasta ravinteita ei kyllä millään saa samalla tavoin pois kuin hiekkamaasta saa.

lepis kirjoitti...

Hyvä infopostaus. Kiitos. Tuolla Riihimäellä aion tämän ansiosta ainakin käydä. Iittalasta en ole niin varma, ehkä.
Lupiineissa on jälleen roppakaupalla upeita sävyjä. Ja kyllä minäkin sen pitäisin.
Autossa ajaissa kuvaaminen...soosoo! ;D

lepis kirjoitti...

Tässäpä niistä pörriäisitä:
http://inhabitat.com/mites-are-turbo-charging-a-virus-that-is-killing-global-honey-bee-population/