Miina kävelee, kunhan ei pietä kiirettä.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Heinää
Ajoin siimaleikkurilla metästä koirankävelytyspolut taas auki.
Tämä on niin kuin lumityöt talvella: tehtävä jos aikoo liikkua. Etenkin näillä aukioilla on ryteiköt jo sekä korkeita että tiheitä, viholaisia seassa ja märkiä pitkään sateen jälkeen. Punkkeja paljon. Joku muukin oli innostunut ajelemaan, hoitanut muutaman kohtuupitkän pätkän sieltä täältä. Oikein hyvä. Itekseni minä olen nämä vuosikausia ajellut.
Miina kävelee, kunhan ei pietä kiirettä.
Miina kävelee, kunhan ei pietä kiirettä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Uudistuakseen luontoa täytyy meidän hoitaa. Lampaat olisivat varmasti kivoja ruohonleikkureita, jos olisi paikka missä sellaisia pitää. Lihaksi niitä tuskin hannosi laittaa.
Ihan totta, lampaat olisi hyviä. Saisikohan jonkun naapurin innostumaan ... niissä on nimittäin oma hoitamisensa. Luontoa pitää välillä raivata ja olla joissakin paikoissa epäreilusti joidenkin puolella toisia vastaan. Niin sen kanssa tulee toimeen. Joka paikka kasvaa tiheästi jotain tähän aikaan vuodesta.
Lähetä kommentti