Mies ja koira osmankäämeiksi

Miinalle tuli kesän kuumuuden lisäksi hilsettä ja ihottumaa, joten päätettiin kokeilla ajaa siltä talviturkki pois. Mitäpä sillä kesällä tekee. Ostin leikkuukoneen, Oster A5 -merkkisen ja siihen 6,3 mm terän. Pyyntö oli että leikkuuterä ei saa pahasti kuumua. Vaimo rajailee minun tukkaani koneella, joka kohtuulyhyessä ajassa menee polttavan kuumaksi. Miestä voi ajaa sellaisella, mutta ei koiraa.

Koska en kannata kosmetiikkakokeita eläimillä, kokeilin ensin uutta konetta itseeni. Vetelin eilen peiliin katsomatta pitkin päätä muutaman kerran. Tytär ja vaimo korjasivat jäljet, ja lopputulos on ihan tyydyttävä.  Koska kone oli hyväksi havaittu, parturoin tänään tyttären kanssa Miinan. Ensin pari kuvaa vaiheesta ENNEN:

 Turkki on komea. Kiiltävä ja äärimmäisen sileä.

Tytär käytännössä ajoi suurimman osan. Hän on 15-vuotiaana värkännyt omien ja kavereidensa hiusten kanssa niin paljon, että on minua parempi karvojen ammattilainen. Minä ajoin mahapuolet, kainalot yms paikat, mutta muuten toimin apulaisena, taputtelin Miinaa ja keräilin karvoja kasaan. Ei Miina tosin konetta pahakseen pannut. Yleensä se antaa meidän tehdä itselleen vastaan panematta mitä vain. Terä lämpeni jonkin verran, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Pidettiin välillä pieniä taukoja ja jäähdytettiin terää pakastimesta haetun kylmäkallen päällä. Olin myös öljynnyt terän ohjeiden mukaisesti hyvin. Reilun tunnin jälkeen pidettiin pidempi tauko ja vietiin koko kone pakastimeen vähäksi aikaa. Tässä Miina puolen välin kuosissa. 

Miina ei ollut helppo ajettava. Opetella piti sekin lähteekö turkki paremmin myötä- vai vastakarvaan. Näyttää siltä että yleensä myötäkarvaan, mutta joskus vastakarvaan. Sisävilla on niin äärimmäisen paksua, että sitä oli hankala saada poikki, etenkin niskasta ja muista paikoista missä se oli paksuimmillaan. Ajan kanssa ajeltiin. Ehkä jokin toinen terälaatu olisi leikannut paremmin, mutta ihan ok jälki tuli tälläkin. Sentti kuitenkin sisävillaa jäi, mutta ei sen lyhemmäs tarvinnut mennäkään. Toinen kylki olikin jo paljon nopeampaa, kun alettiin osata. Siihen ei mennyt kuin reilu puoli tuntia. Eli JÄLKEEN:

 Hyvä tuli. Ei ihan tasainen, mutta Miina sanoi ettei se haittaa. Pesin Miinan ja itseni: minun tukkani kuivuu nyt 5 minuutissa, Miinan turkki puolessa tunnissa. Ennen siihen meni puoli vuorokautta. Erittäin kätevää. Kävelyllä kun käytiin, niin Miina jalka nousi selvästi kepeämmin ja se juosta hölkyttelikin eri mittaisia pätkiä. Ihottumat on rasvattu kortisonilla. Nyt on hyvä. Koosta lähti kolmannes pois, eikä se enää näytä erityisen lihavalta, jos nyt ei laihaltakaan. Muutoksen näkee erityisesti selkäpuolelta. Labradobermannit on aika lailla saman oloisia, tosin Miinan jäljellä oleva karva on edelleen pehmeämpää kuin niiden.

Osmankäämiltä tuntuu lähinnä vain Miina kun sitä silittää. Sillä on riittävän tiheä sisävilla sellaiseen. Ei siitä edelleenkään näy itikat pääsevän lävitse. Minulla on enempi siilin tyyppinen tukka. Se ero entiseen metässä kävellessä on, että ennen itikat pyrki aika paljon naamalle. Enää ei tule naamalle kukaan, mutta päälakeaan saa haroa yhtenään ja aina sieltä saa tapettua itikan, joskus kolme. Kaikki ne kertyy nyt lyhyen tukan kimppuun. Kai se muistuttaa niiden mielestä hirven selkää tai jotain.