Järviyö

Saunan, makkaran ja oluen jälkeen on tapana lähteä järvelle. Meijän mökki on itärannalla, joten jos haluaa nähdä aurinkoa keskiyön lähestyessä on lähdettävä järven länsi- ja eteläpuolelle.

Aurinko nousee sieltä katsoen korkeammalle, koska horisontti on kauempana.

 Kovin moni ei näy enää soutelevan. Kyllä airoilla ja melalla pääsee silti hyvin eteenpäin, kun ei kiire ole.

 Vaimon airot tekee aina kysymysmerkin ennen veteen painumistaan.

Eteläinen ilmansunta on näin kesäyönä väreiltään pehmeämpi ja viileämpi kuin pohjoinen. 

 Järvisätkin Ranunculus peltatus kukkii kesäyössä. Se kertoo kirkkaasta vedestä.

 Niin tyyni ilta, että kuvan saattoi kääntää ylösalaisin, eikä sitä heti huomaa.

 Tykkään näistä Järvi-Suomen maisemista. Näillä olen liikkunut venneen kyijissä ennen kuin olen osannut kävelläkään.

Järven pohospiässä aurinko jatkoi laskuaan, hyvin hitaasti.

 Melkein jo hävinnyt. Lokit jatkoi kalasteluaan.

 Nyt ei näy aurinkoa enää ollenkaan.

 Kotiranta näyttää ihan pimeältä, mutta perille palattua siellä näki ihan hyvin.

Tytär keräsi 7 kukkaa, kokeeksi, mutta ei nähnyt yöllä unia. Tulevaisuuden verhojen rattaat ei ole vielä lähteneet pyörimään niin että verhojen väliin olisi rakosia syntynyt. 

Minä ja vaimo nukuttiin seuraavana päivänä klo 13 asti. 

Ennen vanhaan näillä vesillä raikui juhannuksena hanurin soitto ja kohtuullinen muu metakka. Sukulaisia kävi mökeillään ja vierailtiin puolin ja toisin. Nykyään järvellä on aika hiljaista ja suurin osa mökeistä tyhjiä. Kaksi moottorivenettä nähtiin koko iltana, myöhemmin siellä ei ollut liikkeellä enää ketään. 

Miellyttävän viileä juhannus. Päivälämpötila kohosi +19C asti, yöllä laski +8C tasolle. Yksi juhannus lisää takana, yksi vähemmän edessä.