Kun hiekkalaatikolla ei ole kukaan enää moneen vuoteen leiponut hiekkakakkuja, eikä tytär enää tänä kesänä kovin kauaa viitsinyt vedellä siihen
venkuroita viivojakaan, päätettiin yhdessä siirtää se kolmanteen käyttöön. Se on alkuaankin tehty sellaisesta materiaalista että käyttötapojen muutto on helppoa. Puhdistettiin se ja vedettiin päälle juurimatto, josta vesi pääsee lävitse, mutta joka pitää hiekan puhtaana siltä varalta että siihen joskus vielä jollain vuosikymmenellä uusi leipoja sattuisi tulemaan.
Käytiin karun kauniissa ja hyvin mielenkiintoisessa paikassa.
Jossa oli myös tällainen kivikasa. Sieltä valkattiin kärriin mitä mielenkiintoista silmiin sattui.
Kasattiin ne hiekkalaatikon päälle. Käytiin vielä lisääkin kunnes lopputulos alkoi tuntua miellyttävän täyteläiseltä. Tytär aika painavia kiviä jaksaa kantaa kun haluaa.
Jäi vähän sellainen tuntu että annetaan kasan olla pari päivää rauhassa ja katsotaan asettelua sen jälkeen uudestaan. Voi olla että muutamaa kiveä pitää hiukkasen siirtää. Mutta toimii se tuossa kukkimistaan lopettelevien tulppaanien kanssa ihan ok. Ei tarvitse enää haravalla vedellä.
2 kommenttia:
Tuost mie piän! Kivet on kauniita. Jos ne ei olis niin painavia, niin niitä tulis kanniskeltua enemmänkin kotiin - toisinaan kuitenkin kanniskelen, kun koirien kanssa kävellessä osuu hyvä kivi kohdalle. Tosin nyt on niin paljon sääskiä, ettei viitsi paljon metsissä samota.
Joo, itikat on tulleet. Paksu villapipo ja kaulaliina kaksin kerroin kaulalla muun vaatetuksen lisäksi auttaa niitä vastaan. Mutta tarvitaan viileämpi ilma myös, ja rauhallinen liikuntatahti. Kuumalla ratkaisu muuttuu ongelmaksi.
Lähetä kommentti